Kestävyyttä kotiseutuun kulttuurilla
Ihmisen vaikutus luontoon on nykyisin niin suuri, että elämän perusta kärsii. Asian korjaamiseksi tavoittelemme kokonaiskestävyyttä. Kulttuurilla on siinä tärkeä rooli.
Kulttuuri koostuu jokaisen ihmisen tiedoista ja taidoista elää maailmassa. Niiden avulla hyödynnämme ja rakennamme ympäristöämme.
Koska nämä toimemme rasittavat liiaksi luontoa, tarvitsemme muutoksen kulttuuriin. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan tavoittelemme tasapainoa ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin välille ja haluamme turvata tulevien sukupolvien elämän mahdollisuudet.
Kulttuuri vaikuttaa arkisten toimien lisäksi taloudessa, politiikassa ja hallinnossa. Jokaisessa tarvitaan ihmisiä, jotka alkavat ajatella ja toimia toisin.
Kulttuurilla on monta roolia kestävässä kehityksessä
Kulttuurilla on kestävässä kehityksessä monta eri roolia. Kulttuuriperinnön vaaliminen on vakiintuneimpia kulttuurisen kestävyyden muotoja. Sille asetetaan tavoitteeksi kotiseutujen identiteettien tukeminen, jonka nähdään vahvistavan ihmisten hyvinvointia ja edistävän taloutta. Kyse voi olla esimerkiksi kulttuurimaiseman hoidosta tai jonkin taidon tai tavan ylläpitämisestä. Silloin keskitytään kulttuurin jatkuvuuden turvaamiseen. Jos suojeltava asia ei rasita liikaa luontoa, tämä voi tukea kokonaiskestävyyttä. Tällä ei kuitenkaan vielä saada aikaan tarvittavaa kulttuurin muutosta.
Toinen kulttuurisen kestävyyden tapa on tarkkailla ja korjata sitä vaikutusta, joka kulttuuritapahtumilla on ihmisiin ja luontoon. Tällöin haetaan ratkaisuja esimerkiksi siihen, minkälainen on kesäisen kulttuurifestivaalin tai taidetapahtuman ekologinen jalanjälki. Tarkastellaan muun muassa voisiko jätteiden kierrätystä parantaa ja miten tapahtuman energian käyttö lisäisi mahdollisimman vähän ilmastonmuutosta.
Olemmeko osa luontoa vai vain sen käyttäjiä?
Kolmas kulttuurisen kestävyyden muoto on herättää ihmiset huomaamaan ympäristöhuolet taiteen tai kulttuurin avulla. Tällainen voisi olla vaikkapa yhteisötaiteen avulla koottu teos paikallisilta rannoilta löytyvästä muoviroskasta. Nämä ovat korjaavia toimia, mutta kokonaiskestävyyteen tarvitaan vielä syvempää kulttuurin muutosta.
Kaiken juurena ovat luontosuhteemme eli se, millaisena luonnon ymmärrämme ja miten luonnossa toimimme. Näemmekö olevamme luonnon osa vai sen käyttäjä. Kotiseudun luonnon merkitys ihmisille on tässä voimavara. Saaristotutkijana olen tutustunut saaristoidentiteetteihin, joissa käsitetään luonto ja meri ihmistä viime kädessä hallitsevana voimana, jonka kanssa ei ole leikittelemistä. Tämän kulttuuriseen luontosuhteeseen sisältyvän ymmärryksen soisin vahvistuvan kaikkialla.