Keskusten profilointi tukee kulttuuriperinnön ja luonnon vaalimista
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia erilaisia keskuksia ja keskittymiä asuin- tai mökkikunnassasi on? Äskettäin valmistuneessa Uudenmaan pienten keskusten profiilit -työssä on tarkasteltu yhteensä 27 erilaista uusimaalaista pienempää keskusta. Selvitys kertoo, että on tärkeää tuntea ja tunnistaa alueelliset vahvuudet ja voimavarat – mutta se kertoo myös, että profilointityö edellyttää paljon tietoa ja erityisesti yhteistyötä.
Uudenmaan pienten keskusten profiilit -selvitys valmistui meillä vuoden alussa, ja päivänvalon julkaisu näki maaliskuussa 2023. Työ on ollut jatkoa vuoden 2018 Uudenmaan keskusprofiilit -selvitykselle. Yhdessä nämä kaksi työtä tarjoavat Uudenmaan maakunnan keskuksista läpileikkaavan katsauksen – sekä pohdintoja tulevasta, osana maakuntakaavatyötä.
Uusimaa-kaava 2050 -kokonaisuus on nyt saanut lainvoiman (KHO päätös 13.3.2023). Tämänkin jälkeen me suunnittelijat jatkamme niiden keskeisten keinojen työstämistä, jotka auttavat saavuttamaan sekä maakuntakaavan että Uusimaa-ohjelman keskeisiä tavoitteita.
Kulttuuriympäristöistä vetovoimaa niin asukkaille kuin matkailijoille
Uusimaa-ohjelmalla tavoitellaan ympäristöviisasta, menestyvää ja onnellista Uuttamaata. Maakuntakaavan näkökulmasta yksi keskeisin tavoite on alueiden kehittäminen niiden ominaispiirteistä lähtien sekä kestävien liikkumisratkaisujen tukeminen. Näitä ulottuvuuksia on selvitetty pienten keskusten profiilitarkastelulla.
Yksi keskeisin pienten keskusten profilointityön huomio on kulttuuriympäristön merkitys. Monet profilointityön keskukset ovat maakunnallisesti ja jopa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Nämä ympäristöt rakennuskantoineen heijastavat kehitystä vuosikymmenten ja -satojen ajalta. Jo asuinpaikan valinta voi olla kestävyyttä edistävä teko.
Kulttuurisesti rikkaat alueet ja rakennukset vetoavat asukkaiden lisäksi matkailijoihin. Matkailu nähdään osassa pieniä keskuksia vetovoimatekijänä, johon halutaan panostaa myös jatkossa. Toisaalta tunnistetaan myös haasteet, kuten profilointityössäkin esiin nouseva (joukko)liikenteellinen saavutettavuus.
Luontotekijät ovat vetovoimatekijä
Osa kunnista on korostanut luonto- ja maisema-arvoja erityisesti asumisen laatua rikastuttavina tekijöinä. Kun koronan myötä etätyöt ovat lisääntyneet ja asemansa vakiinnuttaneet, moni on oppinut arvostamaan omassa kodissa sijaitsevaa työtilaa sekä omalta kotiovelta avautuvaa luontoa. Lounastunnin happihyppelyt tai Teams-kävelykokoukset ovat saaneet uuden merkityksen.
Ja kun on opittu arvostamaan lähiluontoa, on vähitellen opittu tunnistamaan tai vähintäänkin alitajuisesti tuntemaan sen terveysvaikutuksia. Myös väljyyden tuoma turvallisuus on muuttunut osalla osaksi asumisen arvostuksia. Pienemmissä keskuksissa asuu kasvukeskuksia vähemmän asukkaita, joten jo turvavälien pitäminen on ollut korona-aikana helpompaa. Myös terveellinen lähiluonto on koettu yhdeksi turvallisuutta lisääväksi tekijäksi.
Koronasulkujen aikana moni suuntasi kesämökeille ja kakkosasunnoille viettämään uudenlaista arkea. Kakkosasuminen on osalla voinut muuttua ykkösasumiseksi, ja etätyön myötä pendelöinti vähentynyt. Tämä on näkynyt osassa keskuksissa lisääntyneenä palveluiden käyttönä ja paikallisen elinvoiman lisääntymisenä.
Kodilla ja kotiympäristöllä on merkitystä
Kun vapaa-ajan asukas muuttuu kakkosasukkaaksi tai vastikään alueelle muuttanut paikkakuntalaiseksi, tapahtuu se paikkaan kiinnittymällä. Asunto muokkautuu kodiksi ja vapaa-ajan asunto kakkoskodiksi. Prosessi nopeutuu, kun asukas oppii paikasta, sen yhteisöistä ja paikan historiasta.
Tätä oppimista voidaan tukea monilla eri tavoin: tervetuliaislahjoin, paikkakunnasta kertovin tarinoin, tapahtumin ja vähintäänkin verkkosivuilla annetuin tiedoin. Esimerkiksi teiden ja paikkojen nimet saattavat kertoa alueen historiasta, ja tätäkin tietoa on hyvä viestiä (etenkin, kun se muutoin usein unohtuu).
Kun palaset loksahtavat kohdalleen ja tunneside kasvaa, muokkaa se ympäristön kokemusta, sitä syventäen ja laajentaen. Näin paikka saa merkityksen. Kiinnitytään ja juurrutaan. Paikan omaleimaisuus muuttuu eletyksi, osaksi arjen kokemuksia.
Paikallisidentiteettiä rakentamassa
Kasvukeskuksien yhtenä elinvoimasyötteenä pidetään kasautumisetuja, jotka yksinkertaistetusti voidaan kuvata ketjuna: mitä enemmän toimijoita, sitä enemmän kohtaamisia ja sitä enemmän innovatiivisia ideoita ja kasvua.
Yhtä lailla kohtaamisia tapahtuu pienemmässä mittakaavassa otollisissa ympäristöissä, joissa samanhenkiset saavat tilaa ja mahdollisuuden: kylätalot ja -koulut sekä käytöstä poistuneet tehdasrakennukset, jotka otetaan luovien alojen käyttöön, ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat lukuisia, mutta usein vaaditaan aktiivisia hankevetäjiä, kyläaktiiveja sekä eri tahojen tukitoimia. Ja ennen kaikkea yhteistä tahtotilaa, jota pohjustaa mahdollisuuksien tunnistaminen. Parhaimmillaan hankkeet kumpuavat paikallisuudesta ja korostavat paikan omaleimaisuutta – kuten merellisyyttä, ruukkiympäristöä, käsityöläisyyttä, näyttämötaiteita, kylätapahtumia ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat lukemattomia.
Matkailusta veto- ja pitovoimaa
Alue, joka erottuu omaleimaisena, erottuu myös omanlaisena profiilinaan. Aivan näin pitkälle emme pienten keskusten profilointiselvityksissä ole kuitenkaan vielä päässeet. Profilointityössä on otettu ensiaskel erilaisten määrällisten ja laadullisten tekijöiden rakentamiseksi asumisen ja asuinympäristön laatua mittaroivaksi profiilimuuttujaksi. Työssä olemme samalla oppineet sen, että jos laadulliset tiedot kerätään ensisijaisesti kuntien kaavoittajilta, saadaan vain yksi tulkinta. Monipuolinen aineisto edellyttää yhteistyötä monen muunkin tahon kanssa.
Tärkeää on myös kytkeä mukaan muualla tehty työtä. Esimerkkinä vastikään valmistunut Kulttuurimatkailun kansallisen kehittämisen tiekartta toimenpide-ehdotuksineen. Toinen hyvä esimerkki on tämän tiekartan taustalla oleva Suomen matkailustrategia 2022–2028, joka myös korostaa kestävän luontomatkailun kehittämistä sekä luonnon ja kulttuurikohteiden kohtaamisen vetovoimaa. Edellä mainituissa hankkeissa on tunnistettu sama kuin profilointityössä: matkailupalvelut tuottavat pito- ja vetovoimaa.
Parhaimmillaan palvelut siis hyödyntävät vakituisia ja kakkosasukkaita sekä houkuttelevat uusia. Usein juuri matkailuhankkeet tekevät työtä paikallisen omaleimaisuuden esiintuomiseksi ja kehittämiseksi. Matkailua ei tulisikaan nähdä erillisenä toimena, vaan yhtenä osatekijänä kunnan ja seudun elinvoimaisuuden rakentamisessa.
Yhteistyöllä eteenpäin
Alueellinen identiteetti syntyy vuosien saatossa. Sitä ei voi rakentaa kuten imagoa tai tuotebrändiä. Identiteettitekijät ovat vahvoja kulttuuriympäristöissä, mutta toki monissa muissakin ympäristöissä. Oleellista on, että ympäristöt kertovat tarinoita ja historiaansa.
Siksi me Uudenmaan liitossa selvitämme, miten jatkossa voisimme kerätä profilointitietoa aiempaa kattavammin ja monipuolisemmin. Tämä voi tarkoittaa yhteistyötä monien tahojen, kuten alueellisten vastuumuseoiden, paikallisten yhdistysten ja asukkaiden kanssa. Tässä työssä myös Kotiseutuliitto on avainasemassa!
Kehitämme tulevaisuudessa tapoja koota vertailukelpoista tietoa keskusten profiloinnin kehittämiseksi ja uusimaalaisten alueellisten sekä paikallisten identiteettien tunnistamiseksi. Silloin pystymme puhumaan alueiden kehittämisestä, niiden ominaispiirteet lähtökohtina.
Uudenmaan pienten keskusten profiilit (2023)
Uudenmaan keskusprofiilit (2018)
Kulttuurimatkailun kansallisen kehittämisen tiekartta (2023)