Janakkala-Seuran kansallispukuseikkailu

Janakkalan pääkirjaston lukusalissa on korkea vitriini, jossa asustavat Anna ja Juhani. Anna kantaa Janakkalan naisten kansallispukua ja Juhani miesten. Janakkala-Seuran ylpeyden aiheet ovat mainiot todistajat talkoohengestä, anteliaisuudesta ja myös kekseliäisyydestä. Anna ja Juhani ovat mallinukkeja, kauniita kansallispuvuissaan.

Kaikki alkoi vuonna 2019, jolloin rouva Växby lahjoitti seuralle Janakkalan naisen kansallispuvun. Myönnettävä on, että herraväki ihmetteli, mitä seura tekee kansallispuvulla. Selvisihän se. Kun trendi kulkee jälleen kansallispukujen käyttöön, entistämiseen ja oman puvun hankintaan, keksimme, että opastetaan janakkalalaisia uudelleen oman puvun tuntemukseen. Totta kai ns. vanhempi naisväki tuntee omansa, mutta kun uusia sukupolviakin on kasvanut yhteiskuntakelpoisiksi.

Jos kerran omistetaan naisen puku, miksi ei myös miesten. Sillä Janakkalalla on myös miehen kansallispuku! Kun seura ryhtyi aktiiviksi, ryhdyimme sivistyneiksi kerjulaisiksi – ja vastakaikua tuli. Saimme miehen puvun, saimme kunnalta rahaa vitriinin hankintaan, saimme alennusta vitriinin hinnasta, saimme työtä eli uuden tanun, pukemisapuja ja vitriinille oman paikan. Ennen kaikkea saimme pitäjän parhaan paikan vitriinille eli Turengin kirjaston lukusalin peräseinän. On meillä mahtava kirjaston johtaja Matti Karvinen, jolta löytyi silmää tällaiseen. Tilaahan vitriini vie, sillä Anna ja Juhani ovat pituudeltaan sellaiset 180–190-senttiset.

Vuodesta 1953

Janakkala-Seura tilasi kansallispuvut kansallispukujen suunnittelija Tyyni Vahterilta vuonna 1953. Ensimmäinen naisen puku valmistui jo samana vuonna, ja miehen kansallispuku seuraavana vuonna 1954, jolloin se oli ensimmäistä kertaa käytössä. Puvut ovat mainio yhdistelmä hämäläisyyttä. Tykkimyssyn esikuva on Hattulasta, paidan myös Hattulasta, mutta koristeet ovat Tammelasta. Naisen hameen ja miehen liivin mallit ovat Lammilta ja miehen paidan esikuva on Iitistä. Naisen liivi on myös lammilainen ja vyötasku Nastola-Asikkalasta. Olemmekin seurassa nauraneet, että maakunnassa on voimaa.

Alli Touri maalasi kauniin akvarellin puvuista. Naisella on puvussa helmet, perimätiedon mukaan musta-siniset keramiikkahelmet, joista ei valitettavasti ole löytynyt esimerkiksi nauhaa. Mutta usko siirtää tunnetusti vuoren, joten kyllä ne ilmestyvät vielä jostakin komerosta.

Iloa kaikille

Vitriinissä on Annan ja Juhani lisäksi pikkuruiset 50-luvulla käsityönä tehdyt kansallispukuiset nuket, jotka ovat käsittämättömän taidokkaasti tehdyt. Ajatellaanpas nuppineulanpään kokoisia kukkasia ja nappeja, esimerkiksi.

Esillä ovat myös tykkimyssy ja tanu. Kun miettii kaikkea työtä, mikä näihin tekstiileihin on laitettu, Janakkala-Seura on kiitollinen isolla kirjaimella kaikille lahjoittajille. Janakkalalaista perintöä on ilo jakaa.

Uskallamme toivoa, että myös muualla havahduttaisiin tällaiseen perinteen tallentamiseen. Suomalaisia kansallispukuja on yli 200, siis kaikilla seutukunnilla ja lähes kaikilla kunnilla on omansa. Ja mikä parasta, apua saa aina Suomen kansallispukukeskukselta www.kansallispukukeskus.fi ja sen kansallispukukonsultti Taina Kankaalta taina.kangas@jkl.fi ja amanuenssi Marja-Liisa Väisäseltä marja-liisa.vaisanen@jyvaskyla.fi

Kansallispukujen nostatus vitriinin oli hauska matka. Löysimme paljon ystävyyttä ja tukea, joten uskallamme suositella myös muille.