ITE-taiteilija Aulis Jalkasen kotimuseo avataan Suonenjoella

Oletko nähnyt tuon kulkijan? Oletko koskaan miettinyt, millainen on ihminen, joka kulkee metsämaita ja pellonpientareita keräten kiviä taskuunsa ja oksan karahkoja reppuunsa. Henkilö, jonka taskussa on aina paperia ja kynä, koska runo voi tulla mieleen milloin vain tai hienosti maahan heittäytyvien varjojen muoto pitää tallentaa piirtämällä tuosta vain.

Minä tunnen tällaisen miehen. Hän ruokkii pikkulintuja ja oravia pihallaan, tekee havaintoja ja piirtää näkemänsä vihkoon. Kotona savolaisella pientilalla metsätöiden, rakentamisen ja kodin askareiden välissä hän piirtää joka päivä kuvan yhdestä päivänsä tapahtumasta. Metsän mytologia luo jännittäviä tarinoita. Miten arkinen hänen elämänsä onkaan ja miten siitä voikaan syntyä niin paljon runoja ja kuvia.

Lumen pyöristämät kiviröykkiöt ovat hahmoja, jotka taipuvat keskustelemaan toistensa kanssa. Kivet ovat kasvoja, jotka seuraavat kulkijaa ikiaikaisilta paikoiltaan. Lapin karu maisema kiehtoo kulkijaa. Siellä kasvaa kituliaat puut, muodoltaan satua ja fantasiaa. Hiljaisuus ja vaarat luovat rauhan tunteen ja virvoittavat moniin runoihin. Kun aurinko laskee ja värjää kanervat punallaan, on maalarimme sanaton. Lapinkävijä taltioi kameralla näkymän, ja kotona Savossa syntyy upea, värikäs maalaus.

Anttilan kuvastosta löytyy nainen

Anttilan kuvastosta löytyy naisia hienoissa asennoissa. Arjesta taas kumppania ei ensin löytynyt millään. Sydänkin paloi karrelle, ja rakkauden jano oli polttava. Kuvastosta hän leikkaa jalat ja kädet. Budapest-rasiat täyttyvät näistä kasvoista ja asennoista. Kaipuu laittaa maalaamaan taulun ja tekemään grafiikkaa. Teosten fantasianaiset tulevat mukaan metsään ja sekoittuvat maisemaan. Nainen on kuin koivu – sorja, kaunis, vaalea ja pehmeä kuin koivun kaarna. Hän on koivunainen. Naiset myös pukeutuvat kukkiin ja kietoutuvat kasveihin. Naiset seisovat uljaina karhujen kanssa ja ovat kuin yhtä luonnon kanssa. Niin luonnollista oli tämä kaipuu, niin ihana alaston nainen. Miehisyys törröttää joskus kuin sieni ja nainen istuu sienien keskellä kuin lupaus tulevasta täyttymyksestä. Voi miten kauniisti voi tämänkin kuvata! Tukahduttavan palavaa on rakkaus, joka odottaa hellyyttä ja täyttymystä. Miksi siitä ei voisi runoja kirjoittaa ja kuvia tehdä? Onhan se onni suurin, kirjoittaa hän runossaankin.

Savolaisen metsän keskeltä näkyy kuu ja avaruus

Vaatimaton ja pyyteetön elämä lipuu eteenpäin. Huolia on, mutta myös iloa, jota luovuus tekijälleen suo. Yksin valvoessaan voi keskustella kuun kanssa tai katsella televisiota. Televisiosta tulee paljon kiinnostavia tieteisohjelmia ja itseäänkin elämässä liikuttanutta urheilua. Tähdet ja avaruus kiehtovat. Metsän keskellä avaruus on lähellä, mutta saavuttamattomissa ja mysteerinen.

Arkinen elämä ja mielikuvitus taltioituvat moneen muotoon. Runot on naputeltu vanhalla kirjoituskoneella pankin lähettämiin lappusiin tai kirjekuoriin, tapahtumat päiväkirjoihin. Maalauksia on sadoittain tehtynä maitopurkin sisäpintaan, muropakettien pahvireunoihin tai maksalaatikkorasian kanteen. Nämä kaikki hienosti niputettuina pinkkoina Elovena -paketteihin. Grafiikan laatat on säilötty suklaarasioihin. Kaikenlaiset pienet aarteet on säilötty tulitikkurasioihin ja Voimariini-purkkeihin. Rasioita on sitten laitettu rasioiden päälle ja rasiajonot ovat kasvaneet vuosien myötä niin runsaasti, että koti, navetta ja puimala täyttyivät pikkuhiljaa tästä kaikesta.

Tämä maailma on aistittavissa ihmeellisen Aulis Jalkasen kotitilalla, josta hän ei koskaan lähtenyt kuin pienille reissuillensa. Aulis Jalkanen asuu nyt palvelutalossa. Hänen isänsä kuoli jatkosodassa. Äidin kanssa pikku Aulis asui ja eli syntymäkodissaan, josta isä sotaan lähti, ja vielä varttuneenakin läpi äidin hauraiden vanhuusvuosien. Myöhemmällä iällä Aulis löysi Eilan naisystäväkseen lehti-ilmoituksen perusteella ja rakensi kotinsa jatkeeksi Eilalle oman kamarin.

ITE-Aulis-kotimuseo avaa ovensa juhannussunnuntaina

Aulis on hieno persoona, jonka maailma oli ja on jotain hyvin arvokasta. Jotain sellaista hyvyyttä, herkkyyttä, vaatimattomuutta ja aitoutta, jota tänä päivänä ei ole helppo löytää. Sellaista on ihan välttämätön pitää elossa. Auliksella ei ole perillisiä. Hän on nyt testamentannut teoksensa ITE-Aulis -yhdistykselle, jonka tarkoituksena on pelastaa tämä upea aikakapseli, yhden miehen elämäntyö ympäristöineen.

Taitelijan tuotanto ja materiaalin määrä on niin käsittämätön, että pystymme tuomaan tämän kaiken esille yleisölle vain paloittain. Auliksen elämä on ollut niin runsas. Kesällä voi tutustua jo mielenkiintoisimpiin kohteisiin: kotitaloon, jossa toisessa kamarissa on Auliksen oma työnurkkaus ja toisessa Eilan kamarista kunnostettu näyttelytila. Näkemään pääsee myös puu- ja kivipajan, joka rakentui navettaan lehmien ja hevosen poistuttua sieltä. Siellä syntyivät puuveistokset ja hioutuivat kivet sekä kivimurskatyöt.

ITE-Aulis ry:n kotisivuille: https://sites.google.com/view/ite-aulis/kotimuseo/

Lue lisää ITE (Itse Tehty Elämä) -taiteesta: https://msl.fi/itetaide/