Hauskat ja luotettavat kainuulaiset

Kainuun korvet, Lönnrot ja Leino, nälkämaa, kamarimusiikki, rastiviikot, terva, Kekkonen, Pessimistit, Vuokatti
ja Hiljainen kansa. Yhtymäkohtia, jotka useat meistä osaavat yhdistää Kainuuseen. Kohtia, jotka vahvasti kuvaavat maakuntaamme. Kainuu on juuri tätä ja paljon muutakin!

Olen käynyt syntymässä Kokkolassa, mutta asunut lapsuuteni Kajaanissa ja paluumuuttanut takaisin opiskelujen jälkeen. Vanhempani ovat Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalta. Lapsuuskotini tavat ja toimet olivatkin osin erilaisia kuin kainuulaisten ystävieni. Ja lomani vietin sukulaisissa muualla.

Kainuussa on paljon kotiseuturakkautta

Olen kuitenkin jo nuorena kokenut olevani kainuulainen. Joskus kuulee sanottavan, että muualta muuttaneet ovat kiivaammin uuden kotiseutunsa puolesta puhujia ja tunnistan itseni kuvauksesta. Historian sukujuurten puute on korvautunut halusta tietää kotiseudusta ja halusta kuulua tänne. Kainuulainen mentaliteetti on kasvanut minuun ja Kainuun paikat ovat sielunmaisemani.

Tein aikoinaan pro gradu -työni alueellisesti identiteetistä kainuulaisuuden näkökulmasta. Yhtenä seikkana asiaa tutkiessani nousi esille kainuulaisten vahva kotiseuturakkaus. Kainuulainen haluaa asua kotiseudullaan ja palata sinne, jos vain mahdollisuudet siihen löytyvät.

Entä mikä luo kainuulaisen kotiseuturakkauden? Itselleni se on pohjimmiltaan maakuntamme ja sen ihmisten tapa toimia ja olla. Toisin kuin ehkä minä, kainuulainen ei innostu asioista turhan nopeasti. Asioita pitää miettiä ja harkita. Mutta kun kainuulainen ottaa asian omakseen, hän ei sitä herkästi muuta. Kun siis saat itsellesi kainuulaisen ystävän, olet saanut elinikäisen, luotettavan kumppanin.

Ihmiset tekevät kotiseudun

Kainuulainen on hieman jäyhä, mielestäni juuri sillä oikealla tavalla. Hän tekee työnsä huolella ja osaa asiansa. Ehkä meissä on jopa hieman liikaa sitä minä itse -mentaliteettia.

Kainuulainen on vaatimaton, eikä turhia huutele, mutta puhuu asiaa. Meillä ollaan ihan varmuuden vuoksi hitusen negatiivisia, koska pessimisti ei pety. Mutta kun on aika juhlia ja olla ylpeitä, niin kyllä kainuulainen nauraa leveästi ja heittää nerokasta juttua.

Kotiseuturakkaus onkin minulle kävelyä Kainuun korvissa, kahlaamista meidän kirkkaissa vesissä, mutta ennen kaikkea sen kohteena ovat maakuntamme ihmiset. Minulle kotiseutu ovat lojaalit, aina auttamaan valmiina olevat, sydämelliset ja hulvattoman hauskat kainuulaiset.

Juttu on julkaistu aiemmin Omakulma-palstalla Kotiseutupostissa 3/2024.