Taidetta Tikanniemeltä – sattumista seminaariin
Tiina Pehkonen
- Kotoisin Pohjois-Iijärven kylistä, Pohjois-Savon Vuoden kylästä 2026
- Kotikyläänsä paluumuuttanut kyläaktiivi
- Tikanniemen nuorisoseuran sihteeri ja aktiivinen seuratoimija
Tikanniemen nuorisoseura ja Pohjois-Iijärven kylät ovat viimeisen vuoden aikana olleet osa tarinaa, jossa yhdistyvät nykyaika ja menneisyys, kaupunkielämä ja maalaiselämä sekä maailmanpolitiikka ja paikallisuus. Tämä kaikki sai alkunsa sattumasta. Kylämme asukas Raili Eskelinen selasi vanhoja lehtiä, kun hänen silmiinsä osuivat tutut kasvot. Vanhassa Pellervossa Yrjö Laukkanen, järven takaa Koivulasta, muisteli Tikanniemellä kesiään viettänyttä taiteilija Oki Räisästä. Iisalmelaislähtöisen Oki Räisäsen (1886-1950) taiteilijaura käsittää poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen kirjon taidetta poliittisista pilapiirroksista savolaisiin huumorikuviin ja maalaustaiteesta tarinoihin.
Taiteilija Oki Räisäsen vaimo Anna-Liisa Räisänen os. Liukku oli kotoisin Vieremän Tikanniemestä, joka vielä 1900-luvun alussa kuului Iisalmen maalaiskuntaan. Oki Räisäsen elämä ja työ oli Helsingissä, mutta hän säilytti yhteyden savolaiseen maaseutuun niin piirroksiensa kuin kesäisten vierailuidenkin kautta. Räisäsen perhe vietti kesänsä Tikanniemellä, missä lankomies Yrjö Laukkanen piti tilaa.
Kansallisesti merkittävä taiteilija oli siis viettänyt aikaansa kotikylällämme. Se, jos mikä, oli uutinen pienessä savolaiskylässä. Raili Eskelinen jakoi lehtileikkeen naapureilleen, minkä jälkeen tapahtui jotain yllättävää. Kyläläiset yksi toisensa jälkeen alkoivat kertoa heidän kodeistaan löytyvän taiteilija Oki Räisäsen maalauksia. Kävi ilmi, että kotikylässämme Iijärven ympärillä on merkittävä kokoelma tämän tunnetun taiteilijan maalaustaidetta. Eikä mitä tahansa taidetta, vaan taidokkaita maalauksia omista kotimaisemistamme ja menneiden sukupolvien asukkaista.
Sattuman kautta Oki Räisäsen yhteys kotikyläämme nousi esiin juuri tänä juhlavuonna, kun on kulunut 140 vuotta hänen syntymästään. Tiesimme heti, että haluaisimme tuoda hänen perintöään suuremman yleisön tietoisuuteen. Mutta missäpä pitäisimme tapahtumaa, sillä kylällämme ei ole kylätaloa tai muuta kokoontumistilaa. Silloin Raili Eskelinen katsoi Kaarteenmäellä sijaitsevaa Jussilan vanhaa latoa ja sai ajatuksen Latoseminaarista. Syntyi Taidetta Tikanniemeltä – Latoseminaari Oki Räisäsen piirros- ja maalaustaiteesta.
Kyläläisiä ei tarvinnut houkutella mukaan, päinvastoin. Talkoista ei ehditty edes virallisesti ilmoittaa, kun paikalla oli jo apukäsiä enemmän kuin tarpeeksi. Jälkikäteen kuului jopa harmittelua siitä, että hyvät talkoot olivat menneet toisilta ohitse, kun tieto ei sattunut saavuttamaan kaikkia ajoissa. Kymmenet ja sadat tunnit seurasivat toisiaan, kun vanha puimalato muuntui tapahtumatilaksi.
Seminaarin valmistelussa yksi asia johti toiseen, ja asiat loksahtelivat paikoilleen kuin itsestään. Saimme suuresti apua Median museo ja arkisto Merkin tutkija Janne Ridanpäältä, sekä muilta Oki Räisäsen elämää ja työtä tutkineilta tahoilta.
Seminaarin runko alkoi hahmottua. Tulisimme käsittelemään pilapiirrostaidetta ja savolaishuumoria sisältäviä piirroksia paneelikeskustelussa, johon osallistuisivat kirjailija Jyri Paretskoi, sarjakuvataiteilija Kaltsu Kallio, taidehistorioitsija Laura Eweis ja ITE-taiteilija Raili Eskelinen. Tapahtuman pääosassa olisivat nuo kauniit, omista kotimaisemistamme ja asukkaistamme maalatut lukuisat taulut, jotka tuotaisiin tilaisuuteen päivän mittaiseksi näyttelyksi tarinoineen. Kuin tilaisuutemme kruunuksi kunniavieraaksemme lupautui Antti Vuori, Oki Räisäsen tyttärenpoika.
Historia järjestää hiuksia nostattavia yllätyksiä
Emme vielä seminaaria suunnitellessamme tienneet Oki Räisäsellä olevan yhteys Tikanniemen nuorisoseuraan. Se pysyi piilossa siihen saakka, kunnes erään kylämme talon vintiltä löytyi seuran vanhoja asiakirjoja. Avasimme ensimmäisen asiakirjan sattumanvaraisesti keskeltä kirjaa, ja silmiimme osui lause: ”Taiteilija Oki Räisänen lausui tilaisuudessa runon.” Yhteys oli löytynyt, ja nyt osasimme sitä myös etsiä.
Vanhoista lehtileikekansioista seurasi seuraava yllättävä löytö otsikolla ”Tikanniemellä vaalitaan kauniisti taiteilija Oki Räisäsen muistoa”.
Tikanniemen nuorisoseura oli vuonna 1960 järjestänyt tapahtuman arvokkaan jäsenensä muistolle. Ja millaisen tapahtuman! Tapahtuman mittaisen taidenäyttelyn, jonne kyläläiset saapuivat taulut kainaloissaan. Eikä siinä vielä kaikki, yllätykseksemme tähän tilaisuuteen kunniavieraaksi oli kutsuttu taiteilijan tytär Tarja Vuori. Olimme siis tietämättämme suunnitelleet lähes toisinnon jo 66 vuotta sitten toteutuneesta tapahtumasta.
Lehtileikkeessä kerrottiin Oki Räisäsen olleen aktiivisesti mukana Tikanniemen nuorisoseuran toiminnassa seuran alkuvuosina. Hänen kerrottiin vierailleen seuran kokouksissa ja tapahtumissa. Hän soitti viulua, esitti pakinoita ja kertoi juttuja. Hänen tiedetään myös somistaneen silloista seurantaloa Kuuselaa maalaten juhlasalin seinälle seuran tunnuksen: ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” Oki huolehti mm. Tikanniemen nuorisoseuran Oras-lehden ulkoasusta, tekstaili iltama- ja juhlaohjelmia, ohjasi näytelmiä sekä teki niille lavasteet.
Muistotilaisuuden juhlapuheen oli pitänyt opettajatar Edith Heikkinen. Opettajatar Heikkisen mukaan ei ollut ainoastaan aihetta ja velvollisuus juhlia seuramme suuren jäsenen muistoa. Hänen mukaansa seuran jäsenet tunsivat Oki Räisäsen muistamiseen sisäistä pakkoa, ja he tekivät sen ilolla. Oki Räisäsen kerrottiin olleen sydämellinen, hyvä ihminen, ja hieno, vaatimaton persoona. Hän antoi arvoa maalla asuvien työlle ja eli mukana arkipäivässä.
Sitten seurasi kohta, joka sai latoseminaaria suunnitelleiden hiukset nousemaan pystyyn. Sattumatkaan eivät nimittäin enää olleet sattumia sen jälkeen, mitä opettajatar Heikkinen oli seuraavaksi puheessaan esittänyt. Opettajatar Edith Heikkinen oli päättänyt puheensa lupaukseen siitä, että ei tämä Oki Räisäsen kunniaksi pidettävä juhla ole suinkaan viimeinen, jonka seura suuren taiteilijan muiston kunnioittamiseksi järjestää. Näin oli siis tarkoitettu tapahtuvan.
Seuraavaksi lehtileikekansiosta löytyi Helsingin Sanomien artikkeli keskiviikolta 14.9.1960. Tuon artikkelin mukana oli kuva Tikanniemen nuorisoseurassa käsin toimitetusta Oras-lehdestä Oki Räisäsen piirtämällä kansikuvalla. Ja muutama sivunkääntö myöhemmin löytyi tämä alkuperäinen lehti, ja toinenkin, Oki Räisäsen piirtämällä kansikuvalla yli sadan vuoden takaa vuodelta 1918.
On siis sanomattakin selvää, että Oki Räisäsellä on kotikylällämme erityinen merkitys. Hän näki kauneutta maaseudun arkisissa hetkissä, luonnonkauniissa maisemissa ja mutkattomissa asukkaissa. Hän jätti jälkensä kotikyläämme, monessa eri merkityksessä. Taiteilijan läheisyyttä kyläläisille kuvaa hyvin kyläläisten määritelmä Oki Räisäsen poismenosta: ”Se olj niin kun oes päevä lupsahtanna piliveen.”
Olemme opettajatar Heikkisen kanssa samaa mieltä. On meidän velvollisuutemme vaalia taiteilija Oki Räisäsen perintöä, ja tunnemme sitä kohtaan sisäistä pakkoa. Vaalimme tätä perintöä ilolla.
Tätä perintöä kunnioittaen toteutui heinäkuun kolmantena lauantaina latoseminaari, joka kokosi lähes 80 osallistujaa Oki Räisäsen taiteen äärelle. Jussilan vanhaan latoon oli koottu lukuisia piirroksia sekä yli kaksikymmentä maalausta. Tilaisuuden arvokkuudesta kertoivat taiteilijan tyttärenpojan Antti Vuoren kiitossanat. Hän totesi olevan onni, ettei Oki Räisäsen taidenäyttelyä ollut tullut järjestetyksi muualla aiemmin. Sen tuli toteutua tällä kylällä, Oki Räisäsen sielunmaisemissa.
Tikanniemen nuorisoseuran kotiseututyö jatkuu
Oki Räisäsen taide on saanut kyläläiset katsomaan kotikyläänsä uusin silmin. Taidetta Tikanniemeltä -tapahtumiin suunnitellaan jo jatkoa. Taiteilija Oki Räisäsen kirjoittamat pakinat ja sutkaukset antavat aihetta uuteen seminaariin. Lisäksi Pohjois-Iijärven kylien alueelta löytyy taidetta enemmänkin. Toiveena on järjestää näyttely esimerkiksi kylän vanhoista valokuvista.
Kylän eri taloista löytyneiden asiakirjojen perusteella on todettavissa, että Tikanniemen nuorisoseura on taltioinut kylän historiaa yli sadan vuoden ajalta. Sen lisäksi, että seura on kirjannut toimintaansa pöytäkirjoihin sekä opintokerhon, huvitoimikunnan ja puhumakerhon muistioihin, on seura toimittanut käsin kirjoitettua seuralehteä. Näihin seuralehtiin on kirjoitettu muun muassa kyläläisten muistinvaraisia tarinoita Suomen sodan ajoilta, muistelmia kyläläisistä ja historiikkeja kylän suvuista.
Huumoriakaan ei ole unohdettu. Toimitus kertoo Oras-lehden olleen toimitettu Tikanniemen opintokerhoon, joka on 71 metriä, 34 senttimetriä ja 1 millimetri arvostelun alapuolella ja 12 syltä, 21 halkoa ja 5 klapia keskitason yläpuolella. Sama pilke silmäkulmassa näkyy seuran toiminnassa edelleen. Sen ilo ja energia on tarttuvaa. Yhteisesti tehty hyvä saa aikaan positiivisen ketjureaktion ja palaa aina takaisin.
Tikanniemen nuorisoseura jatkaa sitä yhteisöllistä työtä, joka on alkanut jo yli sata vuotta sitten. Seuramme vanhat asiakirjat sekä taiteilija Oki Räisäsen perintö ovat kylällemme mittaamattoman arvokas aarre, jonka haluamme tallettaa kirjoihin ja kansiin myös jälkipolville. Se tulee olemaan suuri työ. Olemme kuitenkin todenneet, että pieni voi todella olla kokoaan väkevämpää. Ja vain taivas on rajana, kun on tahtoa kokeilla uutta.
