Mestareita ja kisällejä kohtaamassa

Suomen Kotiseutuliitto käynnisti tänä syksynä Suomen Kulttuurirahaston tuella Mestarit ja kisällit -hankkeen. Pilotointipaikkakunniksi valittiin Turku ja Sodankylä. Turussa hankkeen kummiksi kutsuttiin Kotiseutuliiton hallituksen jäsen Kristiina Syrjäsuo ja Sodankylässä minut. En minä aikaisemmin ole kummoinen kummi ollut, mutta tällä kertaa päätin koettaa kantaa kunniatehtäväni kunnialla.

Ennen hankkeen käynnistämistä pilottipaikkakunnilla kokoonnuimme sparraustilaisuuteen Kotiseutuliiton toimistoon helteisen heinäkuun viimeisenä päivänä. Oman väkemme lisäksi Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurasta asiantuntija, toiminnanjohtaja Ira Vihreälehto oli kertomassa kokemuksia lapsille ja nuorille suunnatuista hankkeista. Mauri Uusilehto Opetushallituksesta, Kotiseutuliiton Monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus -jaoston jäsen, oli myös mukanamme, kun ideoimme ja suunnittelimme tätä Kotiseutuliiton juhlavuoden kärkihanketta – ensi vuonna Suomen Kotiseutuliitto täyttää 70 vuotta. Hankkeen tarkoituksena on yhdistää lapsia ja nuoria sekä seniori-ikäisiä. Me pilottipaikkakunnat jaoimme työtämme siten, että Turku päätti tarjota toimintaa 13–17-vuotiaille nuorille ja me Sodankylässä kokeilisimme työskentelyä 9–12-vuotiaitten kanssa.

Pitkään pähkäilimme hankkeen nimeä. Ehdotuksia sinkoili kuin koskakin aivoriihessä. Lopulta päätimme testauttaa nimiehdotuksia mahdollisilla hankkeessa toimijoilla, lapsilla ja nuorilla. Vilkas sähköpostikeskustelu jatkui vielä elokuun alunkin, kun nuorison kommentteja kuultiin ja omia pohdinto-ja esitettiin. Lopulta päädyimme alkuperäiseen työnimeen Mestarit ja kisällit.

Kotiseutuliiton valtuuston kevätkokouksessa Tuusulassa olin iloisesti yllättynyt, kun hankkeen toiseksi pilotointipaikkakunnaksi oli ehdotettu kotikuntaani Sodankylää. Lupasin mielihyvin toimia pilotin kummina; koin sen jopa velvollisuudekseni toisena Lapin valtuutettuna, Sodankylä-Seuran puheenjohtajana ja yhtenäisen peruskoulun rehtorina. Vasta myöhemmin, sparrauspäivän lähetessä, huomasin kysyä kunnan johdolta luvan viedä Sodankylä hankkeeseen ensimmäisten joukossa. Talous- ja hallintojohtajan sijainen Antti Jämsén vastasi ilahtuneena hankettamme kuvanneeseen sähköpostiviestiini: ”Kiitos tiedosta ja onnea ajankohtaiselle hankkeelle. Sopii mainiosti, että viet sitä eteenpäin.”

Kunta voi olla hankkeessa mukana, mutta se ei ole välttämätöntä. Turussa hankkeen vetää kaupunginosayhdistys.

Opetussuunnitelmaa tukeva hanke

Olen itse ollut mukana laatimassa Sodankylän perusopetuksen paikallista opetussuunnitelmaa, joka otettiin käyttöön elokuussa 2016. Sieltä löytyy useita kohtia, joiden mukaan Mestarit ja kisällit -hanke on enemmän kuin tervetullut auttamaan kouluja opetussuunnitelman toteuttamisessa. Opetussuunnitelmassamme lukee muun muassa näin: ”Perusopetuksen kulttuuritehtävänä on edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista sekä tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa. Opetus lisää ymmärrystä kulttuureiden moninaisuudesta ja auttaa hahmottamaan kulttuureita menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumoina, joissa jokainen voi itse olla toimijana. (…) Oppilaille annetaan valmiudet elämiseen Sodankylässä, Suomessa ja maailmalla. Opetuksessa korostuvat ilmasto, luonto, elinkeinot, harrastukset, suomalaisuus ja saamelaisuus kansainvälisyyden rinnalla. (…) Tavoitteena on luoda toimintakulttuuri, joka edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia, kestävää elämäntapaa ja johon sisältyy kulttuurillisten erityispiirteiden, esimerkiksi saamelaisuuden huomioiminen. (…) Sodankylän oppimisympäristöissä korostuvat metsä-Lapin luonto, kunnan maantieteellinen sijainti napapiirin pohjoispuolella ja siihen liittyvät selkeät vuodenajat. Poroelinkeino, metsästys, kalastus ja saamelaiskulttuuri ovat olennainen osa sodankyläläistä elämänmuotoa. (…) Sodankylän kunnan kylät muodostavat arvokkaan oppimisympäristön, jota tulee hyödyntää opetuksessa.”

Mestarit ja kisällit -hankekuvauksessa kerrotaan, miten lapset ja nuoret kohtaavat senioreiden kanssa toiminnallisella tavalla, niin että yhteisen tekemisen kautta tutustutaan moninaiseen suomalaiseen kulttuuriin, omaan kotiseutuun ja paikallisiin kulttuurikohteisiin. Hankkeessa toimivien lasten ja nuorten toivotaan oppivan arvostamaan omia juuriaan – heti, kun ovat ne löytäneet ja tunnistaneet. Työskentelin aiemmin opettajana nyt jo lakkautetussa Kitisenrannan koulussa. Meidän toiminta-ajatuksemme oli useiden vuosien ajan ”Juuret Sodankylässä – katse maailmalle”. Juuria olemme koulussa vuosikausia koettaneet etsiä ja arvostaa, mutta Mestareiden ja kisällien avulla se tapahtuu myös koulupäivän ulkopuolella!

Sisällöstä päätetty yhdessä

Mietimme sparrauspäivässä myös sitä, mistä löytäisimme pilotointipaikkakunnille paikalliset hanketyöntekijät, jotka osaisivat luontevasti työskennellä sekä lasten ja nuorten että iäkkäämpien ihmisten kanssa. Ilmeisesti helle ei ollut täysin pehmentänyt päätäni, koska siinä toimiston pöydän ääressä istuessani muistin yhtäkkiä, että meillä Sodankylässä Sompion kirjastossa työskentelee EVVK:sta kirjastoväärtiksi -hankkeessa Hertta Alajärvi, jonka kanssa olin koulun hyvinvointityössä tehnyt viime lukuvuonna yhteistyötä. Julkaisin saman tien ahaa-elämykseni pöydän ääreen kokoontuneelle väelle ja paloin halusta ottaa heti Herttaan yhteyttä.

Maltoin kuitenkin odottaa niin pitkään, että sain Kotiseutuliitolta selkeät ohjeet toiminnan käynnistämiselle. Hertta ei kovin pitkää miettimisaikaa tarvinnut, kun innostui asiasta ja lupautui hankkeen paikalliseksi vetäjäksi. Pyysimme Kotiseutuliitolta lupaa aikaistaa pilotoinnin aloitusta, että ehtisimme hyödyntää myös Lapin syksyä, ennen kuin pitkä talvi koittaa. Myöhemmin Sodankylä-Seuran johtokunnassa päätimme virallisesti hankkeeseen osallistumisesta; hoidetaanhan esimerkiksi hankkeen raha-asiat paikallisen kotiseutuyhdistyksen kautta.

Elokuun lopussa järjestimme kunnan koululaisille harrastemessut, joissa jaoin esitteitä Mestareista ja kisälleistä. Se ei vielä kovin kiinnostusta herättänyt, mutta kun Hertta kiersi kirkonkylän kummankin koulun 3.–6. luokat, alkoi ilmoittautumisia tulla. Kun hän esitteli hanketta myös Sodankylässä pidetyillä Järjestömarkkinoilla ja muissa tilaisuuksissa sekä laittoi esitteitä paitsi Sompion kirjastoon myös eri puolille kylää, saimme ensimmäiselle kokoontumiskerralle yli 20 osallistujaa. Ennen ensimmäistä tapaamista hankkeesta tiedotettiin myös paikallislehti Sompiossa, jossa toisen kokoontumisen jälkeen julkaistiin lisäksi Paula Alajärven iso, kolmen kuvan lehtijuttu Mestareista ja kisälleistä.

Syksyn kaikkien kokoontumisten ajankohdat on nyt sovittu. Tapaamisten aiheet on päätetty yhdessä ryhmäläisten kanssa. Lokakuun jälkimmäisessä tapaamisessa tutustuttiin siihen, mitä oli ennen muovia ja mitä sen jälkeen, millaisia esineitä oli ennen ja millaisia nyt. Oli hauska nähdä, mitä esineitä Mestarit ja kisällit olivat tuoneet mukanaan ja mitä he niistä kertoivat.

Kohtasin Mestarit ja kisällit, joiden keskustelu ja työskentely näyttivät siltä, että kokoontumisia ei haluta pilotointiaikaan päättääkään. Mestarit oppivat kisälleiltä, kisällit mestareilta. Ryhmän toimintaa seuratessani tulivat mieleeni yhdysvaltalaisen kirjailja Og Mandinon sanat ”Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä. Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta.”

KT Irja-Kaisa Lakkala on kotikunnassaan Sodankylässä Aleksanteri Kenan koulun rehtori ja Sodankylä-Seura ry.:n puheenjohtaja sekä Suomen Kotiseutuliitossa valtuuston toinen varapuheenjohtaja.