Teppo Ylitalo väittelee lauantaina pohjalaisuudesta
Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo väittelee lauantaina 20. syyskuuta kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta Nurkkakuntaisia puukkojunkkareita vai parhaita suomalaisia? – Pohjalaiset ja pohjalaisuus oppineiden julkaisuissa 1841-1875. Vastaväittäjänä on Yliopistonlehtori, dosentti Kati Parppei, Itä-Suomen yliopisto, ja kustoksena on professori Laura Kolbe.
Väitöskirjassa tarkastellaan niitä käsityksiä, joita pohjalaisista ja pohjalaisuudesta ilmaistiin, rakennettiin ja manifestoitiin oppineiden kirjoituksissa vuosina 1841–1875. Tutkimus tuottaa uutta tietoa maakunta- ja aluekäsitysten syntyprosesseista osana suomalaisuusaatetta.
Pohjalaisista luotiin tutkimusaikana kuvaa parhaina suomalaisina, jotka olivat muita tarmokkaampia, rohkeampia, kätevämpiä ja itsenäisempiä. Pohjoispohjalaiset erottuivat rauhallisina kauppiasluonteina, eteläpohjalaiset taas tappelunhaluisempina ja kiihkeämpinä. Rannikon ruotsinkielisissä yritteliäisyys ja muut parhaiksi nähdyt ominaisuudet korostuivat. Pohjalaiset olivat toimineet Suomen kilpenä puolustaessaan sitä urhoollisesti ja ajoin itsenäisestikin ja tuottaneet maalle suuren osan sen sivistysmiehistä.
Ajan pohjalaiskuva oli hyvin pitkälti Zachris Topeliuksen 1840-luvulla rakentama. Tätä kuvaa hän itse ja muut pohjalaistaustaiset oppineet toistivat ja täydensivät. Topeliuksen käsitykset heijastivat suoraan Pohjalaisen osakunnan aatteita, ja niiden kautta hän rakensi tietoisesti perusteet osakuntalaisten kunnianhimolle ja rettelöinnille.
Pyrkimyksenä korottaa profiilia
Esittämällä pohjalaiset suomalaisten parhaimmiksi ja korostamalla heidän kansallista merkitystään pohjalainen sivistynyt keskisääty pyrki nostamaan omaa yhteiskunnallista asemaansa ja pääsemään osaksi hajoavan sääty-yhteiskunnan jälkeistä kansallista intelligentsiaa. Topelius ja eräät opettajat Pohjanmaalla pyrkivät myös nostamaan Pohjanmaan ruotsalaisten kansallista merkitystä.
Pohjalaiskuva pysyi topeliaanisen yhtenäisenä erityisesti sen vuoksi, että paikalliskuvauksia sivuseikkana pitänyt snellmanilainen kansallisuusohjelma nousi suomalaisuusaatteessa määräävään asemaan. Topeliuksen käsitykset levisivät, koska ne toisaalta muodostivat vaikeasti kiistettävän aatteellisen kokonaisuuden ja toisaalta perustuivat vanhentuneelle kansallisuuskäsitykselle, joka ei suuresti kiinnostanut suomalaisuusaktiiveja. Pohjalaisten kuvaajiksi jäivät lähinnä pohjalaistaustaiset henkilöt, joille Topeliuksen pohjalaiskuva tarjosi myönteisen ja poliittisesti hyödyllisen näkemyksen, jota ei haluttu kiistää.
Kuviteltua yhteisöä, suurta kertomusta tai keksittyjä traditioita paremmin tutkimusajan pohjalaisuus hahmottuu kuvaajien aatteelliseksi strategiaksi, jolla haluttiin nostaa Pohjanmaan ja pohjalaisten yhteiskunnallista arvoa ja merkitystä.
Väitöstilaisuus Helsingin yliopiston Porthaniassa
Väitöstilaisuus järjestetään Porthanian Suomen Laki -salissa, osoitteessa Yliopistonkatu 3.
Tilaisuutta voi seurata etäyhteydellä
Livestriimiin pääsee tämän sivun kautta
Väitöskirja netissä
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-1202-1