Omakulma: Kaupunki kotiseutuna
- Valtio-opin dosentti, tutkija
- Hietsun paviljongin, Töölön kylätalon toiminnanjohtaja
- Töölön kaupunginosat – Töölö ry:n puheenjohtaja
- Kotiseutuliiton valtuuston jäsen
Suomessa kotiseudun käsite yhdistyy edelleen vahvasti maaseutuun, vaikka suurin osa suomalaista on jo omasta syntymävuodestani 1969 lähtien sekä syntynyt että elää kaupungeissa ja tämä maaseutua asukkaista huolestuttavasti tyhjentävä kaupungistumisen tahti on sen jälkeen vain kiihtynyt kiihtymistään.
Itse olen syntynyt ja asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä. Tosin nuoruuteeni vietin ja kouluni kävin Espoossa. Olen kotiutunut, en niinkään esi-isieni maille Pohjanmaalle, vaan mummini synnyin- ja kotiseudulle Töölöön.
Töölö tunnettiin nuoruudessani Töölön mummoista, kun 1920-luvulla rakennetun asuinalueen asukkaista merkittävä osa muodostui virkeistä kulttuuria harrastavista ja aktiivisesti kaupunkikulttuuriin kantaa ottavista eläkeläisnaisista. Tästä raitiovaunulla liikkuvasta huolitellusta, kulturellista ja sanavalmiista kaupunkilaisesta tuli sittemmin yleiskäsite tietylle kantakaupunkilaisuushabitukselle. Töölössä sijaitsi siis myös oma mummilani, ja mummini kautta omat Töölössä syntyneet ja kasvaneet lapseni ovatkin jo neljännen polven töölöläisiä.
Töölön maisemat, talot, kadut, puistot ja erityisesti Hietaniemen hiekka- ja uimaranta, jota katselen ikkunasta tätäkin juttua kirjoittaessa, muodostavat oman kotiseutuni. Hiekkarannalla olen käynyt leikkimässä lapsena, juhlinut nuorena, uinut aikuisena ja viettänyt perheen kanssa aikaa isänä.
Hietsun paviljongissa voi nähdä kaupunkilaisten elämän koko kirjon
Olen ollut pelastamassa rannan alkuperäistä pukusuojarakennusta purkamiselta, ja toimin nyt kylätaloksi korjatun ja kulttuuritalona kehitettävän Hietsun paviljongin toiminnanjohtajana. Talo toimii myös juhlatilana, jossa voi nähdä kaupunkilaisten koko elämän kirjon näiden viettäessä siellä omia historiallisia tapahtumiaan, nimiäisistä lastensynttäreihin, nuorisojuhlista rippi-, ylioppilas ja erilaisiin valmistujaisjuhliin, kolmekymppisistä aina 100-vuotiskahvituksiin ja lopulta hautausmaan vieressä pidettyihin ihmisten elettyä elämää muisteleviin muistotilaisuuksiin. Kotiseutuuni kuuluukin myös Hietaniemen hautausmaa, jossa vanhempani ja isovanhempani lepäävät ja jossa tiedän itsellänikin olevan viimeinen leposija.
Töölön oma kulttuurimaisema ja sen rakennusperinnön historialliset kerrostumat ovat onneksi kestäneet paremmin aikaa kuin nuoruuteni Espoo, joka on myllerretty uudella rakentamisella itselleni lähes tunnistamattomaksi. Töölössä vanhat muistot ja rakennukset elävät yhdessä uusien asukkaiden ja aikojen kanssa ylläpitäen sitä historiallisen keston kerrostumaa, jota voi kutsua parhaimmillaan omaksi kotiseuduksi, ei vain asuinpaikaksi, työssäkäyntialueeksi tai urbaaniksi väestön säiliöksi.
Kaupunkia ei tunnisteta kotiseuduksi
Kotiseututyö ja kotiseuturakkaus yhdistetään kuitenkin edelleen lähinnä maaseutuun. Kaupunkia, etenkään suurempaa sellaista tai kaupungin keskustaa, ei oikein haluta käsittää ihmisten kodiksi tai kotiseuduksi. Kaupungistumisen megatrendi on vain vahvistanut tätä ajattelua. Ihmisten nähdään muuttavan aidoilta kotiseuduiltaan kaupunkeihin, kasvukeskuksiin, joiden omissa strategioissa väestönkasvu ja sen vaatimat vanhaa kulttuurihistoriaa enemmän purkavat kuin säilyttävät muutokset asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi.
Urbaanin kasvun ideologia, joka toistaa 80-luvun kaupunkitutkimuksen huomiota ”kaupunki ei ole koskaan valmis”, katsoo voivansa vapaasti tuhota kaupunkilaisten omaa kotiseutua ja vanhoihin kaupunkeihin kuuluvia historiallisia kerrostumia uuden tulevaisuuden väestön oletettujen tarpeiden nimissä.
Tässä tilanteessa kotiseututyö kaupungissa muodostuu helposti juuri kaupungin historiallisten kerrostumien ja kulttuuri- ja rakennusperinnön vaalimiseksi. Tätä kautta itsekin päädyin mukaan erityiseen töölöläiseen kotiseututyöhön. Pyrimme ensin pelastamaan ja suojelemaan oman kotini ainutlaatuiset historialliset rakenteet, joita yritettiin tuhota täydennysrakennusprojektissa. Tässä kotitaistelussa rakennusperinnön puolesta löysin muita suojelusta kiinnostuneita töölöläisiä, jotka kävivät kotiseututaistelua Hietsun paviljongin pelastamiseksi.