Joissa ja muissa virtavesissä on tärkeää kulttuuriperintöä

16.5.2024 Reino Hemmilä, Elimäen Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja
Reino Hemmilä, allaan joen mutkassa koverrettua puunrunkoa muistuttava ruuhi.
Reino Hemmilä replikaruuhen kyydittävänä. Kirjoittajalle tulivat monet jokivesistöt tutuiksi Puolustusvoimien sukeltajana vanhoja räjähteitä poistettaessa. Keskeisimpänä ollut kotijoki Kymi. Arkeologian ja paikallishistorian harrastajana sekä kotiseutuaktiivina virtavesiin on avautunut toisia näkökulmia. Kuva: Riitta Noriola-Eskola.

Suomen merialueiden hylkyjen runsaus tiedetään yleisesti. Järvistäkin arkeologisia kohteita löytyy. Joet ja muut virtavedet ovat jääneet sivurooliin. Olosuhteet ovat usein vaikeita. Ei ole mielletty, että virtaaviin vesiimme voi liittyä merkittävää kulttuuriperintöä.

Museoviraston käynnistämä Virtavesien kulttuuriperintö -hanke pyrkii jokiarkeologian kehittämiseen, mutta myös nostamaan esiin rantojen, purojen, aiempien uomien ja suistojen tutkimisen.

Olosuhteet virtavesissä ja niiden rannoilla ovat moninaisia. On koskia, virtapaikkoja, suvantoja ja mudan tai turpeen täyttämiä kosteikkorantoja. Joet muuttavat muotoaan ja vanhoja uomia voi olla kuivillaan, kosteikkoina tai umpilampina.

Myös tutkimusmenetelmien kirjo on laaja. Sukeltaen pohjaan menon korvaa ja täydentää nykyään moni kehittynyt tekniikka. Esimerkkinä vaikkapa maatutkaluotaus, jolla veden alta ja mudan tai turpeen peitossa piilotteleva viikinkiaikainen alus saadaan näkymään kuvan tapaan.

Sukeltaja hylyn luona.
Löytö Jyrängönvirrassa Heinolassa Kymijoella maaliskuussa. Kuva: Tero Jokinen.

Mutakerros säilöö hyvin

Mitä sitten on löydettävissä? Virtavesi on ollut ihmisille este, joka on pitänyt ylittää. Siltojen ja erilaisen vesikulkupelien jäänteet säilyvät vedessä paljon kauemmin kuin ilman kanssa kosketuksissa ollessaan. Mutakerros säilöö puumateriaalia tuhansiksikin vuosiksi.

Vesireitit ovat myös kulkuväyliä, ennen tiestön kehittymistä aivan keskeisiä niin kesällä kuin talvellakin.

Kalastukselle virtavedet ovat tarjonneet otollisia paikkoja. Puusäleistä tai riu’uista kyhätyt liistekatiskat ja kivistä tai puusta kootut patorakennelmat ovat esimerkkejä nykyaikaan jopa kivikaudelta säilyneistä muinaisjäännöksistä.

Uitolla on aiempina aikoina ollut suuri vaikutus elämänmenoon. Monet uittorakenteet ovat edelleen näkyvillä. Jokivarsien ja purojen myllypaikoille on jäänyt jotakin, vaikka itse myllyrakennus jo olisikin hävinnyt.

Mitä Museoviraston hanke sitten kotiseutuihmisille kuuluu? Juurikin me maakuntien ihmiset olemme heitä, joilla on yhteydet niihin jokirantojen kulkijoihin, jotka ovat koko ikänsä tienneet puronvarren kivimuurista tai oudoista paaluista. Paljon mahdollisia kohteita on rantapenkereillä tai matalassa vedessä rannalta nähtävissä. Me kaikki voimme heittäytyä Indiana Jonesin rooliin ja olla löytämässä tai esiin tuomassa jotain tutkimuksellisesti ainutkertaista.

Väylänä tuoda tieto mahdollisesta kohteesta on kunkin maakunnan alueellinen vastuumuseo. Toinen keino on tehdä ilmoitus sähköisessä asiointipalvelu Ilpparissa.

Jos ei halua laittaa Ilppari-ilmoitusta, voi kohteesta laittaa sähköpostia Museoviraston kirjaamoon kirjaamo@museovirasto.fi. Ei muuta kuin seikkailemaan muinaisuuteen!

Ilppari

www.kyppi.fi/ilppari

Vesien kulttuuriperinnön toimintaohjelma 2021–2025

www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/vesien-kulttuuriperinnon-toimintaohjelma-2021-2025-julkaistu

Uutinen aiheesta

www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/museovirasto-valmistelee-tilannekuvaa-virtavesien-kulttuuriperinnosta