Talkooperinne otettiin mukaan Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon
Talkookulttuuri valittiin Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon yhdessä 22 muun uuden kohteen kanssa. Ruokaperinteiden piiristä luetteloon nimettiin Lemin säräperinne. Mukaan hyväksyttiin ensi kertaa maahanmuuttajien kulttuureihin liittyviä perinteitä. Talkookulttuuria kansalliseen luetteloon esitti Satakunnan Museo yhdessä Suomen Kotiseutuliiton, Marttaliiton ja Maa- ja kotitalousnaisten kanssa.
Talkoot on Suomessa vuosisatojen perinteet omaava vapaaehtoisen työn muoto ja tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Talkoita järjestää valtava kirjo erilaisia yhdistyksiä, organisaatiota ja yksityishenkilöitä. Vuosittain talkoovoimin tehdään lukemattomia urheilu-, musiikki- ja kulttuuritapahtumia sekä erilaisia hankkeita. Talkoille on tyypillistä tietyn yhteisön yhteen kokoontuminen, yhdessä tekeminen ja talkooväen kestitys.
”Talkookulttuuri on edelleen hyvin tärkeä osa yhteiskuntaa, sillä sen avulla ylläpidetään esimerkiksi suurta osaa kulttuuriperinnöstä ja sen ansiosta myös muualla kuin kasvukeskuksissa on mahdollista toteuttaa erilaisia tapahtumia. Lisäksi sen avulla ylläpidetään yhteisöllisyyttä. On erittäin hyvä, että talkookulttuuri myös itsessään ymmärretään osaksi kulttuuriperintöä ja tunnustetaan sen arvo”, sanoo Satakunnan Museon intendentti Akuliina Aartolahti.
Luetteloon lisättiin laajasti erilaisia käsityötaitoja, kuten Kainuun peilikkään kutominen ja raumalainen pitsinnypläys paikallisina käsityötaitoina. Lisäksi uusia lisäyksiä luetteloon ovat neulominen, kultasepäntyö, luonnonväreillä värjääminen, moottorisahaveisto, puuveneen korjaus, pärekorin valmistus sekä perinteisen riukuaidan rakentaminen.
Musiikin ja tanssin alueelta kansalliseen luetteloon lisättiin eteläpohjalaisen kaksirivisen haitarin soitto, kansanomainen paritanssi ja tanssisoitto sekä pelimannityylinen huuliharpun soitto. Ruokaperinteiden piiristä luetteloon nimettiin Lemin säräperinne.
Pelien osalta luettelosta löytyvät nyt miniatyyripeli- eli figuharrastuskulttuuri sekä suomenruotsalaiskoulujen viestikarnevaali Stafettkarnevalen. Luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvää aineetonta kulttuuriperintöä edustavat ortodoksisen ristisaattoperinne, suomenkarja ja karjanhoito, uittoperinne sekä verikuppaus.
Mukaan hyväksyttiin ensi kertaa maahanmuuttajien kulttuureihin liittyviä perinteitä, kun luetteloon nimettiin meksikolaisen kuolleiden päivän sekä Chilen itsenäisyyspäivän, el Dieciochon juhliminen. Unescon sopimuksen alla onkin tärkeää huomioida kulttuurinen moninaisuus ja perinteiden uusiutuminen.
”Nimeämisissä on jälleen mukana koko kansan perinteitä, kuten talkoot ja neulominen. Toisaalta esimerkiksi miniatyyri- eli figuharrastuskulttuuri oli arvioitsijoillekin uusi tuttavuus. Hienoa, että saatoimme nostaa myös kestävän kehityksen näkökulmaa lisäämällä puuveneen korjauksen luetteloon. Erityisen iloinen olen siitä, että kulttuurisen moninaisuuden näkökulma vahvistuu luetteloissa Suomen meksikolaisten ja chileläisten perinteiden kautta”, kertoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta.
Kolmatta kertaa järjestetty haku keräsi 41 hakemusta eri puolilta Suomea. Ensimmäinen hakukierros järjestettiin vuonna 2017 ja toinen vuonna 2020.
Kansallisessa luettelossa laajasti erilaista aineetonta kulttuuriperintöä
Museovirasto vastaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toteuttamisesta Suomessa. Unescon sopimukseen kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön luettelointi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Luettelointi on työkalu, jonka avulla voidaan tunnistaa, kuvata ja välittää tietoa elävästä perinteestä.
Elävän perinnön kansalliseen luetteloon pyritään lisäämään erilaisia perinteitä laaja-alaisesti. Kohteita on mukana lähes kaikkialta Suomesta moninaisilta yhteisöiltä. Luetteloinnin tarkoituksena on tuoda erilaisille perinteille näkyvyyttä ja tukea perinteen jatkuvuutta Suomessa.
Kansalliseen luetteloon valittujen kohteiden on ensin oltava mukana Elävän perinnön wikiluettelossa, johon eri yhteisöt voivat lisätä artikkeleita itselleen merkityksellisestä kulttuuriperinnöstä. Tämä lähestymistapa varmistaa, että myös ne perinteet, jotka eivät pääse kansalliseen luetteloon, saavat ansaitsemaansa näkyvyyttä.
Elävän perinnön kansalliseen luetteloon päässeitä kohteita on mahdollista ehdottaa edelleen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainväliseen luetteloon. Siihen on Suomesta lisätty saunaperinne, kaustislainen viulunsoitto sekä pohjoismainen limisaumaveneperinne. Suomi on myös mukana monikansallisessa hakemuksessa, jossa luetteloon esitetään käsin valmistettuun lasiin liittyvää tietoa, tekniikkaa ja taitoa. Hakemukseen odotetaan ratkaisua Unescolta joulukuussa.
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen mukaisessa kansallisessa luettelossa on nyt yhteensä 86 kohdetta. Museovirasto vastaa sopimuksen toteuttamisesta Suomessa. Kansallisen luettelon kohteet julkaistiin tänään 9. lokakuuta elävän perinnön teemavuoden pääjuhlassa Helsingin keskuskirjasto Oodissa.
Perustelut
Talkoot on Suomessa vuosisatojen perinteet omaava vapaaehtoisen työn muoto ja tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Talkoita järjestää valtava kirjo erilaisia yhdistyksiä, organisaatiota ja yksityishenkilöitä. Vuosittain talkoovoimin tehdään lukemattomia urheilu-, musiikki- ja kulttuuritapahtumia sekä erilaisia hankkeita. Talkoille on tyypillistä tietyn yhteisön yhteen kokoontuminen, yhdessä tekeminen ja talkooväen kestitys. Hakemus on hyvin laadittu, mutta taustayhteisöiksi kaivataan lisää yhteisöjä. Esittäjänä on Satakunnan museo, mukana Suomen Kotiseutuliitto, Martat ry sekä Maa- ja kotitalousnaiset ry.