Lähipiirimme muistelee ja peukuttaa kotiseutuaan eri puolilla maailmaa

Kotiseudun ja oman suvun historia kiinnostavat ihmisiä laajasti. Suurimmalle osalle ihmisistä ne ovat yleisin syy perehtyä historiaan ja menneisyyden tapahtumiin. Lähipiirissä kerrotuilla tarinoilla ja menneisyyden tulkinnoilla on merkittävä sija historiatietoisuutemme muodostumisessa. Nykyään lähipiirimme kuuluvat voivat sijaita ympäri maailmaa emmekä välttämättä tunne heitä, mutta sosiaalisen median välityksellä he toimittavat samaa virkaa kuin ennen sukulaiset, naapurit ja kyläläiset.

Suomessa havaittiin 1990-luvun lopulla valtaisa omakustannuskirjoja ja paikallishistorioita koskeva buumi. Ilmiötä selittää tietokoneiden yleistyminen, joka teki kirjojen kirjoittamisesta ja julkaisemista entistä helpompaa ja edullisempaa. Internetin käytön laajentuminen yhä uusien käyttäjien pariin 1990-luvulla synnytti koko joukon kotipaikkakunnille ja suvuille omistettuja verkkosivustoja.

Facebook-ryhmät tukevat muistelua ja omaehtoista historiantuottamista

Seuraavalla vuosikymmenellä otettiin käyttöön myös sosiaalisen median moninaiset palvelut ja alustat. Näistä etenkin Facebook-ryhmät ovat osoittautuneet kestosuosikeiksi, sillä ne soveltuvat sosiaalisen median palveluista parhaiten erityyppisten teksti-, valokuva- ja videoaineistojen julkaisuun.

Facebookissa yksi valokuva sisällissotaan liittyvästä muistoesineestä, isoäidin käsinkirjoitetusta reseptistä tai vaikkapa puretusta rakennuksesta voi saada kymmeniä, jopa satoja kommentteja, joiden välityksellä jaetaan tietoa, muistellaan yhdessä ja jopa löydetään kaukaisia sukulaisia tai vanhoja ystäviä. Ryhmien jäsenet toimivat myös toistensa vertaisarvioitsijoina. Jos ryhmissä esitetään vääriä väitteitä tai faktoja, ryhmän jäsenet korjaavat nopeasti nämä ja tarjoavat tietojensa tueksi erilaisia lähteitä.

Suomalaissiirtolaisten muistelukulttuurit

Viime vuosina olen tutkinut suomalaissiirtolaisten ja heidän jälkeläistensä omaehtoista historiantuottamista sosiaalisessa mediassa. Amerikansuomalaisilla on ollut jo vuosia useita hyvin aktiivisia Facebook-ryhmiä, joihin kuuluu ihmisiä eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja Suomea. Tänä keväänä näissä on intoiltu niin Käärijän Euroviisu-menestyksestä kuin Jalmari Helanderin ohjaamasta Sisu-elokuvasta. Aina yhtä suosittujen pullakuvien lisäksi ryhmissä on haettu ja vaihdettu tietoja sukulaisten siirtolaisuudesta ja vanhoista kotiseuduista Suomessa.

Merkittävin muuttoaalto Suomesta Australiaan tapahtui 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle. Tämä selittää myös sen, miksi australiansuomalaisten parissa kiinnostus omien juurien etsimiseen ja suomalaissiirtolaisuuden tutkimiseen on vielä varsin tuore ilmiö. Australiansuomalaisten omaehtoinen historiantuottaminen toteutui pitkään lähinnä omaelämäkerrallisten muistelmateosten kautta, mutta nyt toiminta on siirtynyt sielläkin Facebookiin ja on selvässä kasvussa.

The History of Finns in Australia (Suomalaisten historia Australiassa) -ryhmään liittyy uusia jäseniä jatkuvasti ja valokuvia, lehtileikkeitä ja perhemuistoja välitetään vilkkaasti. Samalla ryhmän keskuudessa syntyy tunne yhteenkuuluvaisuudesta. Vaikka ryhmän jäsenet saattavat asua kaukana toisistaan heitä yhdistää yhteinen kokemus siirtolaisuudesta.

Anne Heimo on folkloristiikan professori Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.

 Anne Heimo, anheimo@utu.fi, +358 (0)50 328 7968