Poissaolon pohdintaa

Rovaniemellä ensi syyskuussa kokoontuvien valtakunnallisten kotiseutupäivien teemana on juuret ja kotiseutuidentiteetti. Lappilaisen kysymys Mistä sie olet pois?, saameksi Gos don leat eret?, ei tarkoita vain sitä, mistä maantieteellisestä paikasta kysyttävä on pois, vaan yhtä lailla mistä yhteisöstä hän on pois. Niinpä! Kun puhutaan kotiseudusta, se mielletään helposti vain maantieteelliseksi paikaksi. Se on kuitenkin vähintään yhtä lailla aineeton tila, sillä kotiseutukokemus syntyy sosiaalista suhteista ja niiden välittämistä muistojen ketjusta.

Perimme edellisten sukupolvien muistot

Koska ymmärryksemme on rajallinen, pilkomme todellisuutta käsitettävämmäksi osiksi. Esimerkiksi jako aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön, kuten maailmanperintösopimuksetkin todellisuutemme jakavat, ei kestä lähempää tarkastelua. Miksei? Siksi, että aineeton ja aineellinen lomittuvat lujasti. Mikään aineellinen tuote ei synny ilman aineetonta tietoa ja taitoa. Kun etelän ihminen seisoo aavassa tunturimaisemassa, hän saattaa nähdä sen autiona, mutta sinne syntynyt ja siellä elänyt kokee ympäristönsä aivan toisin.

Suquamish- ja duwamishpäällikkö Seathl, jonka mukaan Luoteis-Amerikan miljoonakaupunki Seattle on nimetty, joutui vuonna 1854 selittämään luokseen saapuneille ”valkoisille miehille” heimonsa kotiseudun merkitystä. Hän totesi muun muassa, että: ”Jopa kalliot, jotka vaikuttavat mykiltä ja elottomilta kylpiessään auringon hiostavassa paisteessa hiljaisilla rannoilla, värisevät niistä jännittävistä muistoista, jotka liittävät ne kansani vaiheisiin.”

Seathl ei puhunut kulttuuriperinnöstä, koska käsitettä ei ollut, mutta hän puhui samasta asiasta mainitessaan muistot, jotka kukin sukupolvi perii edelliseltä.

Velvollisuutemme on auttaa ukrainalaisia kotiutumaan

Kun olemme jostain pois, olemme ennen muuta poissa omiemme eli sukulaisten, ystäviemme ja muiden lähimmäistemme luota. Tämä tosio pääsi monelta unohtumaan, mutta pandemia ja Venäjän Ukrainan sota ovat raskaita muistutuksia siitä, mitkä asiat ovat loppujen lopuksi tärkeimpiä.

Jouduimme talvisodassa torjumaan asein ja yksin Neuvostoliiton etupiirivaatimuksia. Tätä kirjoitettaessa, 28. maaliskuuta, ukrainalaiset taistelevat samoja vaatimuksia vastaan. Talvisodan jälkeen saimme onneksemme jatkosotaan liittolaiseksemme pahaa vastaan yhtä pahan eli Kansallissosialistisen Saksan. Ukrainalaiset eivät näytä saavan sitäkään, ja siksi maahamme on nyt saapunut sodan jaloista uusia evakkoja. Velvollisuutemme on pitää huolta heidän kotiutumisestaan, olipa tämä ajanjakso heille väliaikainen tai pysyvä.