Aineeton kulttuuriperintö elää myös kriiseissä – kuulumisia Livind-hankkeesta

Ehdin kirjoittaa blogitekstini jo kertaalleen, kaksi päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ajatus oli, että teksti jäisi vielä hautumaan ja tekisin sitten viime muokkaukset. Mutta kun viikkoa myöhemmin palasin tekstiin, se oli jo eri todellisuudesta: tekstin kepeys tuntui naiivilta ja arkinen hankekuvauskin kohtasi kysymysmerkkejä. Edelleen tämän blogitekstin johtoteemana on kertoa Museoviraston koordinoimasta Livind-hankkeesta, mutta se on myös teksti juuri tässä ajassa.

Viime syksynä alkanut Livind-hanke on kansainvälinen, kymmenen Pohjois-Euroopan maan hanke, joka keskittyy elävän perinnön ja kestävän kehityksen ja sen eri näkökulmien, ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden välisiin yhteyksiin. Museoviraston koordinoiman hankkeen pohjapuuna on Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta, mutta keskipenkillä on YK:n Agenda 2030 ja siihen liittyvät 17 kestävyyden tavoitetta (SDG:t). Tällaisenaan hanke on tiiviisti ajan hermolla.

Hanke historiallisten tapahtumien pyörteessä

Viime päivien tapahtumat ovat tuoneet hankepöydälle uusia kysymyksiä. Yhteistyö koskee Pohjoisen ulottuvuuden aluetta: Pohjoismaita, Baltian maita, Puolaa, Venäjää. Hanketta rahoitetaan suurelta osin Suomen ulkoministeriön Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön rahoituksella (IBA). Livind-hankkeessa yhteistyötahojamme ovat muiden muassa Kizhin museo Karjalan tasavallasta sekä Pietarin yliopisto (SPbU). Tätä kirjoittaessa odotamme tietoa linjauksista, miten voimme hanketyötämme jatkaa.

Koska hankealue on laaja, työskentelymme perustuu verkkovälitteiseen työskentelyyn, kuten videokokouksiin ja virtuaalisiin työtiloihin. Helmikuussa hankekumppanit kokoontuivat pohtimaan elävää perintöä suhteessa taloudellisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Maaliskuun ensimmäiselle viikoille suunnitelluissa hanketapaamisissa oli tarkoitus käsitellä sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

Kukapa olisi uskonut. Kukapa olisi uskonut, kuinka rajusti elävän perinnön kestävyyteen liittyvät kysymykset ponnahtaisivat silmillemme. Hankekumppaneitamme on Liettuassa ja Puolassa. Heidän ajatuksiaan varjostaa sotatoimien ja niiden seurausten maantieteellinenkin läheisyys. Päätimme siirtää tapaamisiamme: kulttuuriperinnön asiantuntijoinakin joudumme nyt, kuten kuka tahansa, ammentamaan kukin omasta perinnöstämme jaksaaksemme kohdata nämä tärkeät kysymykset.

Yhteislaulu tuo voimaa ja lohtua kriiseissä

Elävään, aineettomaan kulttuuriperintöön liittyy paljon mukavia asioita, jotka vahvistavat mieltä ja tuovat kuulumisen tunnetta: yhdessä soittamista, liikkumista, ruokailua, perinteisiä työtapoja, käsityötä ja paljon, paljon muuta. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi tehtävän työn kulmakivenä ovat yhteisöt: yhteisöjen ylläpitämät elävän perinnön muodot ja yhteisöjen kuuleminen ja tukeminen näiden toiminnassa.

Sota keikauttaa arjen ja koettelee yhteisöjä, mutta aineeton kulttuuriperintö elää mukana myös kriiseissä. Yhtäällä neuvotellaan pakotteista ja tulivoimasta, mutta yhteisen tuen liimana ovat kokoontumiset ja tuen osoittaminen rauhanomaisin keinoin. Muun muassa yhteislaulun voimaan ja lohtuun palataan yhä uudelleen.

Kohti inhimillisiä ja kestäviä turvatakuita

Kun sota tulee lähelle, se alleviivaa kontrastia turvallisen, totutun elämän ja epävarmojen uhkien välillä. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä julkaistiin, sodan jalkoihin, YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti, joka piirtää entistä synkemmän kuvan tulevaisuudesta. Asiat, joihin ilmeisimpinä olemme tottuneet, vedet, ilmasto ja maa, joista elämme, muuttuvat tavoilla, joista meillä ei ole kokemusta. Muutos kohti tuntematonta lisää epävarmuutta, ja varmuutta, kuten on nähty, haetaan myös keinoja kaihtamatta. Siksi YK:n kestävyystavoitteisiin hakeutuminen on myös hakeutumista kohti kestäviä, inhimillisiä turvatakuita.

Livind-hankkeessa aineetonta kulttuuriperintöä ja kestävän kehityksen kysymyksiä tarkastellaan, jotta ymmärtäisimme paremmin laajoja asiayhteyksiä ja tunnistaisimme niitä monia käytännöllisiä tapoja ja keinoja, miten elävä perintö tukee kestävyyttä – ja miten kestävä kehitys tukee elävää perintöä. Aineettomaan kulttuuriperintöön liittyy usein mielikuva pittoreskeista, näennäisen pienistä ilmiöistä, mutta sen ytimessä ei ole vähempää kuin inhimillisen elämän jatkuvuus, sen arjet ja juhlat.

Kuluvan vuoden aikana Livind-hankkeessa on tarkoitus järjestää kansainvälisiä webinaareja ja työpajoja kestävyyden eri teemoissa. Suomenkieliselle yleisölle järjestetään webinaari jo 9. maaliskuuta, jota seuraa niin ikään virtuaalinen työpajaosio 16. maaliskuuta. Tapahtumat ovat kaikille avoimia.

Lisää webinaarista www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/tapahtuma/livind-elava-perinto-ja-kestava-kehitys

Lue lisää Livind-hankkeesta ja tapahtumista www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/livind

Seuraa hanketta Facebookissa www.facebook.com/livindproject

YTT, TaM Elisa Kraataria kiehtoo erityisesti kädentaitojen ja muotoilun kulttuurit ja muutokset. Hän koordinoi Museovirastossa Livind-hanketta.

elisa.kraatari (at) museovirasto.fi, puh. +358 295 33 6075