Joulukalenteri 2022 🎅

HYVÄÄ JOULUA!

Kuva: Jouluinen Köyliön kirkko/ Jaakko Ojala.

Kotiseutujen Joulukalenterin viimeinen luukku johtaa meidät jouluiseen Köyliöön.

Köyliö-seura on jo vuosikausia tehnyt yhteistyötä seurakunnan kanssa. Aivan äskettäin julkistettiin Köyliön kirkon opastusvideot, jotka on toteutettu yhdessä Köyliön kappeliseurakunnan, Köyliö-seuran ja Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen kanssa.

Köyliön kirkko on Köyliönjärven keskellä olevassa saaressa. Nykyinen kirkko on laskutavasta riippuen paikkakunnan 3. tai 4. kirkko. Ensimmäinen kirkko ns. Lähteen kappeli on sijainnut Kirkkokarilla Köyliönjärven pohjoispäässä, joka on ollut käytössä vielä 1422.

Perimätiedon mukaan Köyliön Kirkkosaaren kartano kuului suurtalonpoika Lallille. Piispa Henrikin murhan seurauksena Lallin maat siirtyivät kirkon omistukseen ja Turun piispojen hallintaan. Kartanon pihapiirin alueelle rakennettiin 1400-luvulla kappeli, joka lasketaan Köyliön 2. kirkoksi. Vuonna 1640 kappelia laajennettiin ja tämä laajennus lasketaan 3. kirkoksi.

Ukkosen sytyttämä tulipalo tuhosi tuon kirkon kokonaan 1751. Uutta kirkkoa eli tätä nykyistä alettiin rakentaa heti ja se valmistui jo seuraavana vuonna 1752 Kreivi Herman Cedercreutzin ansiosta.

Ulkoasultaan kirkko oli 1890-luvulle asti aumakattoinen ristikirkko, jonka ristiharjalla oli ns. kattoratsastajatorni. Vuosina 1888–1890 tehdyssä korjauksessa kirkkoa muutettiin perusteellisesti Sebastian Gripenbergin suunnitelmien mukaan. Kirkkoon tehtiin mittava peruskorjaus 2015.

On hienoa, että paikallinen kotiseutuyhdistys Köyliö-seura ja sen perinnejaosto on saanut olla mukana taltioimassa oman kotiseurakuntansa arvokasta kulttuuriperintöä. Siihen liittyy osa Suomen varhaishistoriaa piispa Henrikin ja Lallin legendan myötä.

Lämpimästi tervetuloa virtuaalisesti Köyliön kirkkoon!
https://www.youtube.com/watch?v=0nqHtUq6O8U
https://www.youtube.com/watch?v=dUmUj9Rtris

LUUKKU 24

Lasse Mustosen kirjoittaman Sunilan Pirtin tarinan kera rakkaudentäyteistä joulua ja yhdessäolon riemua kaikille kotiseuduille .

Sunilan Pirtti muistelee

LUUKKU 23

Säihkettä aatonaattoon!

Kotiseutujen joulukalenterin kahdeskymmeneskolmas luukku tuo kesän talven keskelle

Helsingissä toimivan Lauttasaari-Seuran vuosittaista tapahtumaa, Lauttasaari-päivää, vietettiin jälleen koronatauon jälkeen elokuun viimeisenä lauantaina. Päivällä Kasinonranta täyttyi paikallisten yritysten ja yhdistysten ständeistä, ohjelmasta lapsille ja nuorille, kirpputorista sekä katuruokatarjonnasta. Tuttujen tapaaminen ja erilaiset kohtaamiset saivat hymyn monen kasvoille ja aurinko ja lämpö kruunasivat päivän.

Iltaa vietettiin venetsialaisten tiimoilta. Koko ranta oli täynnä eri-ikäistä porukkaa ja kaikki jammasivat mukana. Lavalla nähtiin hienoja musiikkiesityksiä ja illan kruunasi Ako Kiiski -orkesteri solistinaan upea Hanna Pakarinen. Kaupungin parhaat beach partyt huipentuivat illan viimeisen biisin aikana. Puheensorinasta oli tunnistettavissa: ”Eihän tällaista ole nähty Suomessa”. Tunnelma oli huumaava ja jätti jälkensä jokaiseen juhlijaan. Tapahtuma onnistui laaja-alaisen yhteistyön tuloksena, josta Lauttasaari-Seura edelleen kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitaan.

LUUKKU 22

Pieni, tummaksi maalattu mökki. Katsojaan päin sivu, jossa kaksi ikkunaa. — Kuva: Juhani Alaranta.

Joko teillä on joulusiivoukset tehty ja pyykit pesty?

Kotiseutujen joulukalenterin 22. kortti tulee Pyykkärin mökiltä Merijärveltä. Kirkonkylässä sijaitsevan pienen järven, Lahdenlammen rannalla oli aikoinaan pikkuinen harmaa mökki. Siinä asui Iida-äiti kahden poikansa kanssa. Iida hankki elannon perheelleen pesemällä kyläläisten pyykkejä. Veden rannassa oli iso muuripata, jossa pyykit keitettiin. Mökin eteisessä säilytettiin puisia saaveja ja pyykkilautoja.

Pyykin pesun lisäksi mökki toimi ainakin kerran myös synnytyslaitoksena. Iidan miniä Fanni tuli sinne synnyttämään kolmatta lastaan. Vanhemmat lapset olivat äidin mukana. ”Kätilönä” toimi Fannin sisko Fiinu, jolla oli mukana tytär Siviä. Lapset nukkuivat laudoista tehdyssä eteisessä. Yöllä vauva syntyi. Lapset heräsivät vauvan parkaisuun. Fanni-äidin tytär kysyi, kuka se parkaisi. Velipoika kuittasi: ”Sipi (Siviä) se huutaa.”

Merijärven Kotiseutuyhdistys palautti Pyykkärin mökin entiselle paikalleen. Vappuna, suomalaisen työn päivänä, mökki avattiin yleisölle. Avajaiset olivat myös äitienpäivän alla kunnioituksen ja kiitollisuuden osoituksena kaikille Suomen äideille.

LUUKKU 21

Kotiseutujen joulukalenterin kahdeskymmenesensimmäinen kortti tulee Juankoskelta.

Punamullankeitto ja museon maalaustalkoot:

Istuimme museon talkoolaisten kanssa miettimään, mikä oli huippuhetki Juankosken Kulttuurihistoriallisen Seuran vuodessa, seulottavaa ja pohdittavaa oli paljon.

Koko vuoden peruskorjasimme Juantehtaan vanhaa työväenasuntoa museoksi. Samanaikaisesti rakennustekniikka- ja perintörakentamishankkeiden kanssa loimme uutta sisältöä museoomme. Talkoita, kiirettä, talkoosoppaa, rieskaa ja uusia ideoita. Huippuhetkeksi valikoitui syyskesän punamullankeiton sekä museon maalaustalkoot Euroopan kulttuuriympäristön päivänä.

Museo oli kesäkaudeltaan juuri suljettu ja oli loppurutistuksen paikka. Perjantaina keitimme perinteisin menetelmin punamultamaalin. Lauantaina talkooväkeä alkoi virrata paikanpäälle, uusia kasvoja, innokkaita sutijoita, jotka ylpeinä suojasivat uuden museomme pintaa seuraaviksi vuosikymmeniksi. Kahvion talkoolaiset muonittivat ja kahvittivat maalarit.

Pytinki vuodelta 1860 näyttää nyt vallan ryhdikkäältä ja maalaustalkoiden myötä siitä tuli taas hieman enemmän koko kylän museo.

LUUKKU 20

Tänään Kotiseutujen Joulukalenterista löytyy valokuva-aarteita, peräti kahden lahjoituksen muodossa.

Kuvassa oikealla talvista hevosrekiajelua Leppävirralla 1971. Leppävirran kotiseutumuseo sai viime keväänä merkittävän lahjoituksen, kun paikallislehti Soisalon Seutu lahjoitti 60-vuotisjuhlansa kunniaksi valokuvakokoelmansa museolle. 1960- ja 1970-lukujen kuvista koottiin kesänäyttely, joka avattiin Leppävirtapäivänä 4.6.2022. Laajempaan verkkonäyttelyyn voi tutustua osoitteessa https://indd.adobe.com/view/4e8e29bc-7d39-440c-b5bf-572eb5e0e42d . Näyttelyyn kuuluu muistitiedon keruu valokuvien sisällöstä osoitteessa
https://link.webropolsurveys.com/S/CF6E7C443F294F23 .

Kalenterikuvassa vasemmalla Oulu-Seuran hallituksen jäsen Terttu Välikangas esittelee valokuvanäyttelyä kulttuuritalo Valveella. Valokuvaaja on Oulu-Seuran sihteeri, taiteilija Kari Holma. Tänä vuonna 60 vuotta täyttäneen Oulu-Seuran juhlavuosi suuntautui suuren valokuvalahjoituksen myötä valokuvapainotteiseksi. Ensimmäistä taidenäyttelyä varten kulttuuritalo Valveen kahvioon painatettiin 20 valokuvataulua. Elokuussa Haukiputaan Jatuliin painatettiin vielä 22 valokuvataulua lisää. Kuvataulujen kuvia sekä 120 kuvan PowerPoint-esitystä esiteltiin aktiivisesti muissakin 60-vuotistilaisuuksissa.

Muistakaahan ottaa tänäänkin kuvia – ne ovat huomenna arvokkaita muistoja!

LUUKKU 19

Ihmisiä istuu penkeillä selin kameraan. Taustalla yksi henkilö kameraan päin. Takana näyttämö ja hirsiseinä. Lippuja ja tauluja. — Kuva: Työväenperinteen Tutkimus ry.

Joulu on jo ovella! Kotiseutujen joulukalenterin yhdeksästoista luukku tuo terveiset Valtakunnalliselta Työväentalomuseolta.

Työväenperinteen Tutkimus ry:n ylläpitämä Valtakunnallinen Työväentalomuseo oli ensimmäistä kertaa mukana Riihimäen Taiteiden yössä perjantaina 9.9.2022. Vierailijat pääsivät tietenkin tutustumaan “Muistojen E-liike” -kesänäyttelyymme, mutta spesiaalia työväentalolle sopivaa ohjelmaakin oli tarjolla.

Aluksi Marika Tudeer keskusteli kirjoistaan ”Lähteen rannalla elämä”, joka kertoo työläisperheen tytön elämästä Pilpalan ja Hunsalan kylillä vuonna 1923 sekä ”Makasiini”, joka kertoo sanoin ja kuvin elämästä maaseudulla. Seuraavaksi oli vuorossa Terveisiä Pentinkulmalta eli Reijo Päivärinnan “Täällä pohjantähden alla” -runopuhe. Lopuksi pimenevän illan ohjelmassa oli “Kolme varttia työväenlaulua” eli yhteislaulua Ilpo Ropposen johdolla, josta oheinen kuva.

LUUKKU 18

Nainen sekoittaa punaista maalipataa ja mies kaataa siihen valkoista seosta. Taustalla kasveja ja vanhojen rakennusten seiniä. — Kuva: Kirsi Toivonen

Kotiseutujen joulukalenterin kahdeksastoista luukku esittelee Porvoon museon toimintaa:

Porvoon museo täytti tänä vuonna 125 vuotta. Saavutusta juhlittiin vuoden aikana juhlanäyttelyin ja -opastuksin, sekä kesäkuun juhlaviikolla, jossa oli joka päivä ohjelmaa eri teemoin. Lauantain perinnepäivässä pääsi kokeilemaan mm. punamultamaalin keittoa. Korjausrakentamisen asiantuntija Fredrik Anderson ja opas Jenny Törnroos eivät olleet täysin vakuuttuneita maalin koostumuksesta keiton alkuvaiheessa, mutta hyvä siitä tuli.

LUUKKU 17

Kotiseutujen joulukalenterin seitsemästoista luukku vie meidät erään keskeisen kotiseututyön toimintamuodon pariin. Julkaisutoiminta, paikallishistoriateokset ja kyläkirjat ovat tärkeässä roolissa monien yhdistysten ja kuntien perinnetyössä.

Karjalohjan Kotiseutuyhdistys ry julkaisi 10-vuotisjuhlassaan uuden kirjan, Muistojen Karjalohja 3. Se vie matkalle kotiseudun historiaan, luontoon ja ihmisten arkeen. Yhteistyössä kootut tarinat tuovat uutta tietoa, viihdyttävät ja koskettavat.

Heinäkuussa pidetty juhla keräsi Seurojentalon jokseenkin täyteen väkeä kuuntelemaan juhlapuhetta ja musiikkia, tutustumaan ryijynäyttelyyn ja nauttimaan mansikkakakkukahveista. Onnistunut yhteistyö innostaa jatkamaan!

LUUKKU 16

Kotiseutujen joulukalenterin 16. kortissa tervehdyksen tuo utelias, pieni Hilma-hiiri, joka asuu Hallstenin perheen olohuoneen lattialankkujen alla. Sieltä hän seuraa tarkasti perheen elämää kaupungissa.

Hallstenin perheeseen kuuluu isä, äiti ja kolme lasta. Äidin veli Johan on lähtenyt kolme vuotta sitten etsimään menestystä valtameren toiselta puolelta, Amerikasta. Nyt hän on tulossa vierailulle tapaamaan kauan kaivattua siskoaan ja hänen perhettään. Hilma pääsee kokemaan jännityksen, odotuksen ja kiireen, mitä Johan-veljen tuleva vierailu aiheuttaa.

Pohjanmaan lastenkulttuuriverkosto BARK on tuottanut esikouluikäisille suunnatun aikamatkaseikkailun. Hilma-hiiren seikkailu sijoittuu vuoteen 1899 ja se kertoo leikkimielisesti sen ajan kaupunkilaiselämästä ja valmistautumisesta Johan-veljen vierailuun.

Lastenkulttuuriverkosto Barkin tehtävänä on tarjota lapsille ja nuorille laadukkaita ja maksuttomia kulttuurielämyksiä tasavertaisesti sekä edistää lastenkulttuuria Pohjanmaan maakunnassa ja Kokkolan kaupungissa.

* * *

I det 16 kortet av Hembygdernas julkalender kommer hälsningen från en nyfiken liten mus Maja, som bor under golvplankorna i familjen Hallstens vardagsrum. Härifrån följer hon noga med familjens liv i staden.

Familjen Hallsten består av pappa, mamma och tre barn. Mammans bror Johan har rest till Amerika för att söka lyckan för tre år sedan. Nu är han på väg hem för att besöka sin syster och hennes familj. Maja får uppleva all den spänning, väntan och brådska, som Johans kommande besök för med sig.

Österbottens barnkulturnätverk BARK har producerat ett tidsreseäventyr i en låda åt förskolan. Musen Majas äventyr utspelar sig år 1899 och det berättar lekfullt om den tidens stadsliv och förberedelserna inför brodern Johans besök.

Barnkulturnätverket BARKs uppgift är att erbjuda barn och unga högklassiga och avgiftsfria kulturupplevelser på lika villkor och att främja barnkultur i landskapet Österbotten och i Karleby stad.

LUUKKU 15

Kotiseutujen joulukalenterin viidestoista kortti tulee Ruokolahdelta.

Ruokolahti-Seura palkkasi vuonna 2022 projektityöntekijän ulkomuseoalueelle Museoviraston avun turvin. Alkukesästä Sini Vento inventoi aittojen sisällä olevat esineet, puhdisti, merkkasi tietokantaan ja laittoi esille. Vuosien saatossa aittoihin oli kertynyt myös sinne kuulumatonta tavaraa, osa hävitettiin tai siirrettiin paikkaan, johon ne paremmin kuuluivat.

Kolme eri aittaa saatiin siihen kuntoon, että ne voitiin avata yleisön nähtäviksi. Emännän aitassa on mattoja lattialla sekä orsilla. Karjalassa ennen puhuttiinkin orsikoista, kun nuoret naiset valmistivat käsitöitä ja laittoivat ne aitan orsille odottamaan miehelään menoa.

Nukkuma-aittakin tuli kuntoon, vaikka olkipatjaa ei saatukaan, kun ruista ei tänä vuonna sirpillä leikattu. Kärrikuurin järjestämisessä oli suurin työ, sen sisällä on hevosvetoisia koneita, kärryjä, rekiä. Kärrikuuriin mahtuu esineitä kahteen kerrokseen. Toinen puoli yläkerrasta toimii varastona.

Sini Vento teki suuresta osasta esineitä opastaulun myös englanniksi. Siistityt aitat herättivät kävijöissä kiinnostusta ja kiitosta. Tätä hanketta voimme Ruokolahti-Seurassa pitää vuoden 2022 onnistuneena tapahtumana.

Kuva: emännän aitta
Kuvaaja: Airi Ruokonen

LUUKKU 14

Kotiseutujen Joulukalenterin seuraava luukku vie meidät kotiseutureiteille etelään ja pohjoiseen.

Espoon Perinneseura toteutti Espoo juhlii! -viikon karnevaaleille kaupungin kehitystä esittelevän historiapolun. Se oli esillä viidessä tapahtumassa eri puolilla Espoota. Historiapolun sisältö tallennettiin laajennettuna perinneseuran juhlavuoden teemasivuille https://bit.ly/espoo1972. Sinne on koottu myös asukkaiden ja kaupunginosayhdistysten kanssa kerättyjä muistoja ja laaja artikkelisarja Espoon koulutuksen kehityksestä.

Kotiseutuyhdistys Kolarin Vasittu Luuta on rakentanut Sieppijärven kylän Ylisenvaaraan maisemapolun useiden kumppaneiden kanssa. Hankkeeseen ryhdyttiin, jotta 1800-luvulla merkitystä Struven ketjun kolmimittauspisteestä saataisiin hoidettu retkikohde. Opastuspisteillä kerrotaan myös mm. vaaran ja kylän synnystä, poronhoidosta, maanomistuksesta, henkilötarinoista, metsätaloudesta sekä kylän sähköistämisestä. Aineisto ja opintokysymykset löytyvät sähköisesti osoitteesta https://www.kolari.fi/fi/palvelut/vapaa-aika/museo/ylinenvaara.html.

LUUKKU 13

Kotiseutujen joulukalenterin kolmastoista tervehdys tulee Keiteleeltä.

“Keiteleellä 1954 lähti Jokikorvan renki Viljami hakemaan taloon ensimmäistä traktoria Kuopion Hankkijalta. Oli tammikuu ja pakkasta kolmisenkymmentä astetta. Viljami ajeli uudella kopittomalla traktorilla ja joutui ratsiaan Särkilahdessa. Nuori poliisi tivasi traktorikorttia, johon Viljami totesi, ettei sattumalta ole sellaista korttia. Matkanteko loppui tähän, poliisi sanoi.

Viljami sanoi, että meinasin Keiteleelle ajella tässä illan pitkään. Poliisi intti, että traktori pitää jättää siihen. Vanhempi poliisi tuli katsomaan, mistä kiikastaa. Viljami sanoi, että minulla on kyllä rekka-ajokortti, kelepooko se teille? Nuorempi poliisi sai vanhemmalta nuhteet ja pyyteli kovasti anteeksi.
Loppumatka sujui pulmitta, paitsi viimeinen osuus auraamatonta tietä; vajaa kymmenen kilometriä ketjuttomalla traktorilla vei pari tuntia.”

Mm. tämä paikallistarina elävöityi, kun Keiteleen ja Pielaveden lapset maalasivat sähkökaappeja Taideyhdistys Pikeman järjestämässä taidekilpailussa. Jimi Paananen loihti jutun pakkaspäivän aurinkoiseksi kesäksi, joka ilahduttaa ohikulkijoita ympäri vuoden!

Valokuva: Tuija Paananen

LUUKKU 12

Kaksi lasta aitan ovella. Kuvattu selin. — Kuva: Gloria Badarau-Heikkilä

Kotiseutujen joulukalenterin kahdestoista luukku tuo tervehdyksen Muurlan kotiseutuyhdistykseltä!

Kankareen riihen joulutouhut:

Koronavuoden 2020 jouluksi ideoimme paikkakunnan väelle päivä/iltakävelykohteen, jossa voi tutustua museorakennukseen ilman kontakteja muihin ihmisiin. Kankareen riihen oveen hankittiin muovilevy, jonka läpi voi tiirailla riihen elämää. Ensimmäisenä vuonna aiheena oli Riihitontun joulu. Riihen sisällä olivat tonttuvanhemmat ruokailemassa ja pikkutonttu leikkimässä lattialla. Muurlan alakoulun oppilaat saivat tehtäväkseen kirjoittaa aiheesta tarinan. Kaikki kirjoitukset olivat nähtävänä riihen ovessa ja parhaat palkittiin. Riihen ovi oli joulukuussa auki kolmen viikon ajan päivittäin kello 12–20. Tapahtuma sai kovasti kiitoksia, joten päätimme jatkaa sitä seuraavana vuonna. Nyt oli aiheena Metsäneläinten joulu. Saimme paikallisesta liikkeestä lainaksi erilaisia savesta tehtyjä metsän eläimiä. Koululaisille annettiin tehtäväksi kirjoittaa jouluisia runoja ja piirtää kuvia. Näistä teetettiin joulukortteja. Tarjosimme parina päivänä glögiä ja pipareita kaikille riihellä poikenneille. Olimme mukana MLL:n joulukalenterissa, jossa joka päivä jouluun saakka oli jokin kohde Muurlassa nähtävänä. Nyt kolmantena vuotena riihellä nähdään Tonttuparaati. Sinne on koottu paikkakuntalaisilta kaikenlaisia tonttuja iso joukko. Nytkin olemme mukana MLL:n joulukalenterin yhtenä luukkuna. Riihen pihalle on pystytetty joka vuosi kuusi, jonka oksille on ripustettu heijastimia. Niitä saa ottaa itselleen käyttöön tai tuoda omia muiden iloksi.

LUUKKU 11

Kotiseutujen joulukalenterin yhdennessätoista luukussa kurkistetaan Jämijärvelle. Jämijärvi-Seura ry on järjestänyt jo kolmena kesänä nuorten kesätyöllistämisprojektina pakohuonepelin, jossa hyödynnetään paikallishistoriaa! Paikalliset nuoret osallistuvat monin tavoin pelin toteuttamiseen. Paikkoina on ollut purettavia rakennuksia ja tyhjillään oleva teollisuushalli, jossa pelin teemana oli autokorjaamo. Purettavan koulun luokkaan toteutettuun huoneeseen melkein kaikki tarvittava tehtävämateriaali saatiin roskalavalta.

Pakopelit ovat olleet suosittua tekemistä. Nuoret ovat tykänneet ohjata peliryhmiä ja suunnitella huoneita. Samalla kotiseututietoutta on välitetty kävijöille ja tekijöille pelin muodossa. Pakopelejä on tehty myös tilauksesta erilaisiin illanviettoihin sekä mm. kotiseutumuseolle. Pakopelit ovat tuoneet uusia seuraajia yhdistyksen somekanaviin sekä lisänneet kiinnostusta perinteisempään toimintaan.

LUUKKU 10

Kuvat: Tohmajärvi-Seura ry. — Kuvat: Tohmajärvi-Seura ry ja Polvijärvi-Seura ry.

Kotiseutujen joulukalenterin kymmenes kortti tulee Pohjois-Karjalasta.

“Kotiseutu kulkee mukanamme elämässä. Meillä on juuret,

lapsuudenmaisemat herättävät meissä muistoja ja nykyajassa elämme arkeamme. Kotiseutu on tunnetta meille tärkeistä paikoista. Se vaikuttaa identiteettimme muotoutumiseen ja kasvuumme ihmisenä.”

Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten liiton hankkeessa Miun Kotiseutu laadittiin kotiseutukasvatussuunnitelma, joka on tarkoitettu inspiraatioksi kaikille kotiseutukasvatuksesta kiinnostuneille. Kotiseutukasvatussuunnitelma sisältää mm. vinkkejä kotiseutukasvatukseen, ideoita sekä toimintamalleja. Malleina nostettiin esiin Pohjois-Karjalassa jo toteutettuja toimia. Suunnitelman lopusta löytyy listaus internetin materiaaleista ja oppaista. Suunnitelma on vapaasti ladattavissa osoitteessa https://pkkotiseutu.fi/miun-kotiseutu/

LUUKKU 9

Kotiseutujen joulukalenterin yhdeksäs kortti tulee Kempeleeltä.

Kempele-Seuran 25-vuotisjuhlat ja Luutamummo-patsaan paljastus:

Kempele-Seura oli mukana Kempeleen kunnan järjestämässä Hyvä kasvaa Kempeleessä -tapahtumassa elokuussa. Kotiseutumuseolla juhlittiin seuran 25-vuotisjuhlavuotta ja tilaisuuden pääohjelmana oli Luutamummo-patsaan paljastaminen. Tapahtuma alkoi opastetulla kävelyllä Hyvä kasvaa Kempeleessä -tapahtumasta kotiseutumuseolle. Juhlapäivälle sattui mukavasti lämmin ja pilvinen sää. Ohjelmassa oli puheiden ja patsaan paljastuksen lisäksi arvontaa, ilmapalloja ja kahvit sekä varputöiden esittelyä. Sohjanan asevelitalossa esiteltiin oppaan johdolla vieraille niin asevelitaloa kuin Kempeleen veteraaniperinteitä. Kempele oli aikoinaan, vielä sota-ajan jälkeen, pieni maalaispitäjä junaradan varressa, lähellä Oulun kaupunkia. Kempeleessä asui paljon perheitä, äitejä ja vähäosaisia, jotka hankkivat leivän perheelle tekemällä erilaisia varputöitä ja myymällä niitä niin Oulun kaupungin toreilla kuin ovelta ovelle kaupustelemalla.
Luutia tehtiin koko perheen voimin. Luudat olivat arkisia tarvekaluja. Ennen teollisten katuharjojen yleistymistä luudantarvitsijoita olivat mm. talot ja taloyhtiöt, kasarmi ja ennen kaikkea VR, sillä raiteiden vaihteiden puhdistamiseen lumesta tarvittiin jopa tuhansia luutia vuosittain.
Luutamummo-patsaan on veistänyt Kruunupyyn Alavetelistä kotoisin oleva moottorisahataiteilija Ulla Haglund. Patsas on valmistettu suomalaisesta kuusipuusta. Patsaan jatkona on Aimo Laitisen tekemä jalaskelkka.
Varpuluutien sitominen on katoavaa kansaperinnettä. Tällä hetkellä Kempeleessä ani harva henkilö osaa valmistaa oikeaoppisesti varsiluudan. Timo Mikkonen esitteli tapahtumassa, miten varpuluutien sitominen tapahtuu.
Luutamummo-patsaan kelkassa olleita luutia sai ostaa kotiin viemiseksi. Myös saunavihtoja oli tarjolla.

LUUKKU 8

Suomalaisen musiikin päivänä Kotiseutujen joulukalenteri vie meidät tanssimaan jazzin tahdissa!

Etualalla tanssiva pariskunta. Heidän takanaan yleisöä, joka seuraa istualtaan esiintymislavalla soittavaa orkesteria. — Kuva: Aino Jauhiainen

Korpilahdella juhlittiin heinäkuussa Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksen 20-vuotisia saavutuksia. Kyläläisille, kausiasukkaille, vierailijoille ja tuleville kyläläisille tarjottiin kesäinen viikko täynnä toimintaa. Jokaiseen päivään mahtui iloa, kulttuuria, liikuntaa ja yhdessäoloa. Laukkalan tilalla oli iltasoitto kanteleella, Villa Pohjolassa eläinpiha, liikuntapaikalla folkjamit sekä lasten muffinssipaja, historiakahvit, jazzkonsertti ja paljon muuta. Kesäisisiin muistoihin voi vielä palata koosteen muodossa täällä: https://www.youtube.com/watch?v=SVy-1xfOmVA

Tänään ja joka päivä: nautitaan suomalaisesta musiikista – kuunnellaan, soitetaan ja lauletaan, annetaan musiikin kuljettaa ja koskettaa!

LUUKKU 7

Kotiseutujen joulukalenterin seitsemäs kortti tulee Sotkamosta.
Opastukset ja erilaiset kävelykierrokset ovat yksi aivan keskeisimmistä kotiseutuyhdistysten toimintamuodoista. Niiden avulla sekä matkailijat että seudulle muuttajat oppivat paikallisesta kulttuuriperinnöstä ja saavat käytännön vinkkejä paikalliseen elämään. Tulokkaille juurtuminen ja kasvu osaksi uutta yhteisöä lähtee näin hyvin käyntiin.

Sotkamo-Seuran toimintamuotona on ollut aiemmin opastus, ja yhdistys on merkittävästi vaikuttanut matkailuopastuksen aktivoitumiseen Sotkamossa. Esimerkiksi vanhan hautausmaan opastuskierrokset saivat suuren suosion. Tulevaisuudessa Sotkamon matkailuoppaat hoitavat paikkakunnan opastettujen kierrosten vetämisen.

Myös talkoot voivat olla oiva tapa kiinnittyä lähiyhteisöön – ja sivutuotteena syntyy upeita tuloksia. Sotkamo-Seura on järjestänyt jo kolmena kesänä yhteistyössä Kainuun Rattoriporukan kanssa entisajan tapaan heinäntekotalkoot, joissa kaikki halukkaat ovat saaneet kokeilla heinän niittämistä, seivästämistä ja haravointia. Tapahtuma on kerännyt paljon osallistujia. Syksyisin samat seurat ovat järjestäneet vanhanajan kyntönäytöksen.

Kuvat: Sotkamo-Seuran arkisto.

LUUKKU 6

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
Kotiseutujen joulukalenterin kuudes kortti tulee Perniön Koskelta, Koski as. kyläyhdistykseltä.

Operaatio Lipputanko: Vihiniemen kylätalolla, Perniön Kosken asemalla Varsinais-Suomessa, on jo parin vuoden ajan ollut katon kunnostus tekeillä, ja katolla touhutessa tuli välillä katseltua muuallekin. Ihmettelimme, kun vanhan lipputangon yläosa heilui eri tahtiin alaosan kanssa. Päättelimme, että tuo lipputanko, pitkään palvellut, ja jonka nuppikin oli jo pudonnut aika päiviä sitten, alkoi olla elinkaarensa päässä. Niinpä pistimme tangon nurin. Vanhan lipputangon nupin osat kerättiin kasaan ja loput oli onneksi laitettu talteen aiemmin.

Pienen äänestyksen jälkeen päätimme olla ostamatta uutta nuppia mahdolliseen uuteen lipputankoon, ja yritämme sen sijaan kunnostaa vanhan.

Sitten tulikin pulma: millä rahalla ja miten hankitaan uusi lipputanko? Miksei tehtäisi niin kuin ennen tehtiin? Niinpä ”metsurimme” löysi tiensä ”Lipputanko-metsään”. Pari vaihtoehtoista runkoa nurin ja matkaan. Aihioista valittiin mielestämme sopivin. Höyläyksen ja hionnan jälkeen lahosuojakäsittely ja ensimmäinen maalikerros pintaan. Alkoikin näyttää jo aika valmiilta!

LUUKKU 5

Kotiseutujen joulukalenterin kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan päivän tervehdys tulee Raumalta, jossa talkooväki on puurtanut jo vuosikymmeniä merimuseon parissa. Kesällä 2004, parinkymmenen vuoden urakan tuloksena, juhlittiin kansainvälisestikin arvostetun museon avajaisia.

Eikä uurastus siihen jäänyt. Vuodesta 2017 jatkunut ja enimmäkseen talkoovoimin toteutettu Rauman Merihistoriallisen Seuran työ museon uudisrakennuksen aikaansaamiseksi on valmistumassa. Nyt Raumalla on runsaan näyttelytilan lisäksi käytettävissä Merimakasiini kokoontumis-, harrastus- ja verstastiloineen. Polku tähän on ollut pitkä ja mutkikas ylä- ja alamäkineen, mutta lopussa kiitos seisoo.

KIITOS KAIKKI VAPAAEHTOISET JA TALKOOLAISET, niin Raumalla kuin maamme joka kolkalla!

LUUKKU 4

Pikkuarkeologin seikkailurata — Pikkuarkeologit kaivuupuuhissa. Kuva: Riina Koivisto.

Kotiseutujen joulukalenterin neljännestä luukusta paljastuu vantaalainen teko lasten ja perheiden iloksi. Keväällä Vantaa-Seura kehitti perheaamuihinsa uuden ohjelman: ”Pikkuarkeologin seikkailuradan”. Rata koostui erilaisista rasteista, joilla lapset seikkailivat yhdessä lähimmäisen kanssa. Rasteilla etsittiin esineitä, tutkittiin löytöjä ja pohdittiin, mitä kummaa ne voisivat olla. Radalla pääsi maalaamaan myös omia kalliomaalauksia ja muovailemaan savihahmoja eli idoleita. Seikkailun ohessa osallistujille kerrottiin arkeologin työstä ja Vantaan menneisyydestä.

Ohjelmanumero herätti lapsissa ja aikuisissa suurta innostusta. Seikkailurata osoittautui niin suosituksi, että se toteutettiin myös Vantaan kaupunginmuseolla sekä Lastenkulttuurikeskus Pessissä ja jatkoa on luvassa. Koemme Vantaa-Seurassa onnistuneemme luomaan toimintaa, joka innostaa perheitä tutustumaan oman kotiseudun kaukaiseen menneisyyteen hauskalla tavalla.

LUUKKU 3

Kotiseutujen joulukalenterin kolmas kortti tulee Hankasalmelta.

Hankasalmen kotiseutuyhdistyksellä, Vuoden kotiseutuyhdistyksellä 2020, on jatkuvasti upeaa toimintaa, joista alla mainittu oviverho on jopa vinkki energiakriisin lievittämiseen!

Körö, körö kirkkoon…

Jo perinteiseksi muodostunut Hankasalmen kotiseutuyhdistyksen ja seurakunnan järjestämät kinkerit Kuuhankaveden eteläisessä Ruumissaaressa. Saari on hautausmaa, jonne viimeksi on haudattu 1700-luvun alussa. Matka vainajien viemiseksi siunattuun kirkkomaahan oli liian pitkä ja vaivalloinen. Hankasalmella on useita hauta eli kalmasaaria, Kuuhankavedessäkin kaksi. Vuonna 1963 kotiseutuyhdistyksen aloitteesta seurakunta siunasi toisen saarista tuntemattomien vainajien leposijaksi ja saareen pystytettiin muistomerkki. Sittemmin kotiseutuyhdistys ja Keski-Suomen museo ovat pystyttäneet historialaatan saareen.

Kuvassa suomenhevonen Ulla on hakemassa saareen kinkerivieraita ja kyytiin on hypännyt satuolentoja, joita kuski Matti Makkonen ei huomaa. Suomenhevonen on ollut kotiseutuyhdistyksen yksi lapsityön teema.

Digitaalinen piirros Sinikka Ylönen ja alkuperävalokuva Riitta Makkonen. Kuva on Kuuhankaveden jäältä ja liittyy koko perheen kinkeritapahtumaan Ruumissaaressa.

Oviverho

Yhdistyksen omistaman Hallan tuvan mittavan peruskorjauksen 2018–2020 yhteydessä huomattiin, että pahimmat kosteus- ja lahovauriot olivat talossa niissä kohdin alahirsissä, joissa kylmä ja lämmin kohtaavat. Yhdistys päätti ryhtyä käsityönä tehtävään oviverhon tekoon. Tiedossa oli vanha käytäntö, kuinka vetoisten ovien eteen on ripustettu vilttejä, täkkejä ja jopa nahkavällyjä kylmää vetoa estämään.

Sopivan esikuvaoviverhon löytymiseksi yhdistys kääntyi Suomen käsityön museon kokoelma-amanuenssin puoleen. Hallan tuvan parioveen kudottiin kaksi oviverhoa, jotta yleisötilaisuuksissa toisen oviverhoista voi siirtää sivuun.

Villat hankittiin paikallisen Villa Niemelän tilan suomenlampaan ja kainuunharmaksen villoista. Tämän jälkeen villat karstattiin ja kehrättiin kiikalaisella perinnerukilla ja langat kasvivärjättiin mm. krapinjuurella, punasipulin kuorilla ja paatsaman marjoilla. Loimena on Suomen Perinnetekstiilinen Pouta-puuvillalanka.

Oviverhojen kiinnitystankojärjestelmän suunnitteli ja toteutti yhdistyksen taitava talkoolainen Olavi Puttonen.

Oviverhot vaativat yli 600 tuntia käsityötä ja lisäksi valmistelu-, kokeilu- ja hallinnoinnin tunnit ja esikuvaoviverhon tutkimismatkat Jyväskylään konservointikeskukseen.

Energiakustannusten hurjan nousun johdosta oviverhohankkeesta tuli ajateltua ajankohtaisempi.

Rahoitus: Leader Maaseutukehitys ry:n Teema 4, Olvi-säätiö luonnonraaka-aineiden käytön kehittäminen, yksityiset lahjoittajat ja Finola Oy.

LUUKKU 2

Kotiseutujen joulukalenterin toisesta luukusta paljastuu kotiseutulehtiä. Uusimman Kongintaival-lehden kuvitushelmiä ovat Akseli Gallen-Kallelan maalaukset paikkakunnalta. Kotiseutuyhdistys Kömin Killan julkaiseman lehden artikkelit ja yli 100 kuvaa avaavat Konginkankaan elämää värikkäästi ja innostavasti.

Ikaalisten Joulu ilmestyi tänä vuonna jo 50. kerran. Ikaalinen-Seura toimittaa lehteä peräti noin sadan ihmisen yhteistyönä. Tekijöitä kantaa yhä jo ensimmäisessä lehtitoimikunnassa esitetty toive: “Ikaalisten joulun tarkoituksena on herättää muistoja ja antaa keskustelunaiheita lähinnä kotiseutumme menneestä ja tulevasta:”

LUUKKU 1

Värikkäällä virkkuutyöllä päällystetty traktori ja ihmisiä sen ympärillä. — Kuva: Oulaisten Valovoima.

Kotiseutujen joulukalenterin ensimmäinen kortti tulee Oulaisista. Heinäkuussa järjestettyjen waltakunnallisten weteraanikonepäivien yksi kohokohta oli tämän virkatun traktorin paljastus. Naiswoiman väki oli ahkeroinut talvella virkaten noin 2000 erikokoista ja eriväristä palaa, jotka ommeltiin Massey Harris Pony -traktorin päälle ja niin saatiin näyttävä traktori, jota voi vain ihailla, ei ajaa. Jämälangat tulivat käyttöön ja saatiin roppakaupalla iloista mieltä niin tekijöille kuin tapahtumakävijöillekin. Yhteisöllisyys oli voimissaan niissä tapaamisissa kun traktoria peitettiin ja palasia ommeltiin yhteen!