Kadonnutta kaupunkia etsimässä

Kadonnut kaupunki

23.5.2017

Jäppinen, Jussi: Kadonnutta kaupunkia etsimässä. Tarinoita Jyväskylän puretuista rakennuksista. Atena 2017. 272 s.

Jussi Jäppinen kävi esitelmöimässä tietokirjailijan elämästä Suomen tietokirjailijoiden kevätkokouksessa maaliskuun lopulla 2017 Jyväskylässä. Esitelmöitsijän valinta ei ollut suinkaan sattuma. Ensinnäkin Jäppinen kuuluu olennaisena osana Jyväskylän kulttuurielämään, toiseksi hänellä on Fennica -hakemistossa yli yhdeksänkymmentä nimekettä, ja hän on paitsi kirjoittaja, taittaja, piirrosten laatija ja valokuvaaja. Lisäksi tietokirjailijoita ihmetytti, että joku voi elää tekemällä tietokirjoja. Jäppisen repertoaarin keskeisaineistona on Jyväskylä, mutta hän on ehtinyt tuottaa kirjoja myös maakunnista, vieraistakin kunnista, yleisteoksia ja jopa osallistunut lasten tietokirjojen laatimiseen.

Nyt käsillä oleva teos on kunnianosoitus entiselle Jyväskylälle. eikä ainoastaan sille, että kaupungin ruutukaava-alueelle 1800-luvulla rakennetuista 600 puutaloista ja piharakennuksista on vuonna 2017 jäljellä vain kymmenkunta. Teos on kunnianosoitus niille, jotka aikoinaan ovat rakentaneet Jyväskylän. Kaupungin herrat, sivistyneistö nousevassa koulukaupungissa, mutta yhtä hyvin tavallinen kansa omissa puutaloissaan. Teoksen 28 pienoisesseetä kertovat paitsi miljöön muuttumisesta myös elämäntavan muutoksesta. Innovaatiot tulevat ja menevät, teollisuutta tulee keskelle kaupunkia ja häviää kehityksen mukana. Pari kirkkoa ja sen myötä uskonnollinen elämä saavat osansa, mukana myös elokuvateatteri, vanha telefoonipalatsi, palokunnantalo ja Rantapuiston ravintola. Surkuhupaisin on kertomus Bertel Strömmerin suunnitteleman funkkishuoltoaseman kohtalosta. Rakennus purettiin suurella tohinalla helmikuussa 2002 ja nyt paikalla on tyhjä tontti – tai ei aivan tyhjä; se toimii pysäköintialueena. Mielenkiintoinen on myös vanhan vuonna 1987 puretun puhelinyhtiön kohtalo. Purkamisen jälkeen sen julkisivu rakennettiin vanhan alkuperäispiirustuksen mukaiseksi, mutta sisätilat taas nykyaikaa vastaaviksi. Ikään kuin hotelli Kämpin jyväskyläläinen versio.

Teoksen ulkoasu on hieno. Tosin ei varsinaisesti mitenkään uutta tuovaa kadonneitten kaupunkien kertomuksiin. Muutoin kuin tietenkin jyväskyläläiseltä sisällöltään. Ja jyväskyläläisillehän tällainen teos on etupäässä tarkoitettu. Se on kooltaan liian suuri satunnaisen kulkijan opaskirjaksi, mutta sopiva paikkakunnalliselle ottaa kiinni kustakin esseestä ja lähteä kaupungille katsomaan, miltä siellä nykyisin näyttää. Rinnakkaiskuvat ennen ja nyt ovat taattua tavaraa, kuvakulmat harkiten valittuja, samoin vuodenajat eri kohteiden kuvissa. Tässä teoksessa ei ole käytetty kuvamanipulaatiotekniikkaa, jossa vanha ja uusi kuva kytketään yhteen ja näin saadaan mielenkiintoisia uusvanhoja näkymiä.

Rakennuskuvien lisäksi esseitä täydentävät vanhat valokuvat, joissa mukana on eläviä ihmisiä – niin arjessa kuin juhlassakin. Vanhat väritetyt rakennuspiirrokset tarjoavat myös kadonneisiin rakennuksiin värimaiseman. Asemakaavakartat tarjoavat nekin oman informaationsa etenkin, kun etusisäkanteen on sijoitettu karttapiirros vuodelta 1899 – siis puutalo Jyväskylästä – ja takaisisäkanteen taas hieno ilmakuva keskustasta vuodelta 2016. Jo sivulla 6 tarjotaan nykykarttapohjalle sijoitettuna kuvattujen rakennusten paikat. Näin ulkopuolisenkin on helppo orientoitua siihen, missä kulloinkin mennään. Keski-Suomen museon kuva-aarteisto on ollut käytössä, samoin jyväskyläläisten eri arkistojen asiakirjat, joista tekijä muistaa kiittää.

Loppusivuilla on laaja kirjallisuusluettelo sekä henkilöhakemisto.

Ihan mainio teos. Jussi Jäppisensä näköinen.

Lassi Saressalo

Tiedustelut kustantajalta