Ystävyyttä, sähkökatkoja ja kotiseutukissoja seurantaloilla

1.9.2017

Valokuvaaja Tuomas Uusheimon ja toimittaja Marja Hakolan lisäksi Seurantalolla-valokuvateoksen tekemiseen osallistuivat Kotiseutuliitosta arkkitehti Johanna Hakanen, FM Sanna Käyhkö ja FM Marianne Parvinen.

Rakennustutkijana työskentelevä Hakanen kirjoitti kirjaan esseen seurantalojen historiasta. Parvinen kartoitti kirjan arkistoaineiston ja Käyhkö osallistui sekä suunnitteluun että talotietojen selvittämiseen. Pyysimme heitä kertomaan omia seurantalomuistojaan.


Johanna Hakanen, Marja Hakola, Tuomas Uusheimo, Sanna
Käyhkö ja Marianne Parvinen. Kuva: Elina Kuismin.

 

Johanna Hakanen: Mahdollisuus uuteen

Rakennustutkijan työ kuljettaa minua seurantalolta toiselle. Seurantalon oven avatessa vastaan tulvii aina myös muistoja, omia tai muiden.

Viime marraskuun pimeänä iltana kirkkonummelaisen seurantalon keittiön täytti mausteiset tuoksut. Naapuriin asutetut irakilaiset kokit valmistivat siellä suolaisia ja makeita herkkuja myytäväksi kylän joulubasaariin. Vapaaehtoistyö vei minut saman keittiön pöydän ääreen opettelemaan viininlehtikääryleiden ja baklavien pyörittämisen taitoja. Lisäksi me, sattuman yhteen tuomat, jaoimme yhteisen illallisen ja ajatuksia haparoivalla suomen kielellä. 

Seurantalot ovat myös mahdollisuus uuteen ja ennalta arvaamattomaan – yhdessä oppimiseen ja ystävien löytämiseen.

 

Sanna Käyhkö: Historia on aina läsnä

Ehkä mieleenpainuvin seurantalokokemukseni on nuorisoseurantalo Papulasta. Meidät oli kutsuttu Sysmään yhdistyksen 100-vuotisjuhliin, jossa myös jaoimme talolle myönnetyn Hyvän korjauksen palkinnon. Samana päivänä oli satanut ensilumi, ja pihaan saapuessamme valkoisesta maisemasta erottuva keltainen Papula oli hieno näky.

Juhla alkoi musiikkiesityksellä ja jatkui puheilla. Perinteiden mukaan lauloimme myös Maamme-laulun. Toisen säkeistön kohdalla tuli pimeys: Talven ensimmäinen lumimyrsky oli katkaissut sähköt. Kaikki vilkuilivat ympärilleen, mutta laulu jatkui. Hetkessä, jossa kynttilät ja kannettavan tietokoneen näyttö valaisivat salia, tuntui tiivistyvän se, mitä seurantalot parhaimmillaan ovat: paikkoja, joissa menneisyys ja nykypäivä elävät samaan aikaan.

 

Marianne Parvinen: Tapahtumien näyttämö

Seurantaloteema realisoitui kohdallani joululomalla, jolloin lapsuuden kotipaikkakuntani Joutsenon – nykyisen Lappeenrannan Joutsenon – työväentalolla pidettiin joulupäivänä tanssit. Innostuin ajatuksesta välittömästi. Tanssien vauhdittajana oli paikallinen Hurriganes-cover-bändi Black Devils perinteisellä joulupäivän keikallaan.

Samaisella työväentalolla, Töllillä, olen nähnyt ensimmäisen valkokankaalla esitetyn elokuvani 90-luvun puolivälissä ja nojaillut Scorpionsin Wind of Changen tahtiin yläasteen discoissa muutama vuosi tätä myöhemmin. Muistan vieläkin, miltä savukoneen tuoksu tuntui nenässä.

Taiteelliseen elämään sain ensimmäisiä hipaisuja samaisella Töllillä, jossa olin ala-asteikäisenä kuvataidekoulussa. Olen myös saanut muutama vuosi sitten helpotusta akuuttiin kissakuumeeseen käymällä Töllillä rotukissanäyttelyssä. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tovin kuluttua olin jo kahden kotiseutukissan onnellinen omistaja – tai palvelija, kuten kissaihmiset tietävät.

Kolumni on julkaistu aiemmin Kotiseutupostissa 2/2017.

---

Seurantaloja juhlitaan syyskuun toisena viikonloppuna

Valtakunnallista seurantalopäivää vietetään vuosittain syyskuun toisena viikonloppuna. Tervetuloa mukaan järjestämään tapahtumia!

Seurantalot ovat hienoja paikkoja: kylien ja kaupunginosien toimintakeskuksia, joissa harrastetaan ja järjestetään erilaisia tapahtumia. Seurantalot ovat täynnä elävää kulttuuriperintöä, jota on syytä juhlia! Seurantalopäivä tarjoaa tilaisuuden tehdä taloja tunnetuksi ja järjestää kaikille avointa toimintaa. Seurantalopäivä on osa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä.

Lue lisää seurantalot.fi-sivustolta >>