Riitta Vanhatalo: Kotiseututyön ja paikallistoiminnan merkitys murroksessa

Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja, FT Riitta Vanhatalon puheenvuoro Pielisen altaan XXI symposiumissa, Ihminen tulevaisuuden palvelurakenteessa -seminaarissa 23.9.2016.

Kotiseututyön ja paikallistoiminnan merkitys murroksessa

Kolmen viime vuoden aikana olen seurannut erityisesti kotiseutu-käsitteen käyttöä arjen puheessa, tutkimuksessa ja mediassa, kotiseutuun liittyviä ilmiöitä, paikallisuuden arvostusta ja nyt isona muutoksena maakuntauudistusta sekä keskustelua tulevaisuuden kunnista. Näihin omiin havaintoihin liitän sen, miten Kotiseutuliitto on asemoinut toimijuuttaan ja miltä se vaikuttaa suhteessa käynnissä olevaan isoon hallinnon muutokseen.

Tässä puheenvuorossani pohdin, mitä on kotiseututyö, miten paikallisuus ja identiteetti tuottavat elinvoimaisuutta ja millainen voimavara kolmas sektori kaiken kaikkiaan on. Kolmannelle sektorille on tarjolla erilaisia rooleja suhteessa julkiseen sektoriin. Kansalaiset ja kolmas sektori voidaan nähdä vastustajan roolissa, keskustelijan ja kommentoijan roolissa tai aktiivisen toimijan ja kumppanin roolissa.

Rakkaudesta kotiseutuun

Kotiseutusuhde on vahvasti emotionaalinen suhde. Kotipaikka on fyysinen paikka, mutta se laajenee henkiseksi tilaksi, muistoiksi ja tunnesiteeksi. Kun Kotiseutuliitto valmisteli strategiaansa, keskustelimme paljon kotiseutusuhteesta ja kotiseuturakkaudesta. Nimesimme koko strategian ”Rakkaudesta kotiseutuun”.

Miksi me teemme kotiseututyötä? Miksi kotiseututoimijat haluavat osallistua? Merkittävä motivaattori on oma positiivinen, itselle merkityksellinen kotiseutusuhde, kotiseuturakkaus. Välitämme ja haluamme huolehtia, vaalia ja kehittää omaa asuinympäristöä omaksi ja koko yhteisön hyväksi. Esimerkiksi Kainuun liiton aluekehitysasiantuntija Helena Aaltonen kirjoitti Kotiseutu-vuosikirjassa 2013, että ”aluekehittäjän kokemuksellani voin sanoa, että kotikunta- ja kotiseututunteen valtaamat ihmiset ovat yleisesti toimijoina aluekehitystyössä”.

Uudistusoperaatio koskettaa myös asukkaita

Meillä on iso muutos ja murros käynnissä. Muutos koskee kuntia ja maakuntia asukkaineen. Mittakaavaa on vaikea vielä hahmottaa ihan kokonaisuudessaan, mutta tiedämme sen laajaksi uudistusoperaatioksi. Näin ison muutoksen läpivienti on valtava ponnistus jo suunnittelun ja päätöksenteon vaiheessa, mutta myös varsinaisessa muutoksen toimeenpanossa, vanhojen organisaatioiden alasajossa ja uusien perustamisessa, poisoppimisessa ja uuden oppimisessa.

Asukkaiden kannalta avainasemassa ovat usein lopulta palvelujen saatavuus, tehokkuus, laatu ja hinta. Toinen tärkeä näkökulma on se, että samalla demokratia toteutuu. Vaikuttamisen halu ja vaikuttamisen kansalaistaito ovat meillä suomalaisilla perinteisesti vahvat. Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien merkitystä ei pidä myöskään vähätellä. Kuten totesin, kun kotipaikan tuntee omakseen, kasvaa halu olla vaikuttamassa oman paikkakunnan, asuinympäristön ja seudun kehittämiseen.

Toivottavasti kotiseutuhenki toimii positiivisena voimavarana, joka tuottaa yhteishenkeä ja auttaa myös päättäjiä ja viranhaltijoita eri sektoreilla viemään muutosta rohkeasti, hallitusti ja päämäärätietoisesti kohti kansalaisten kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Yhteistyöllä eteenpäin

Minä uskon, että tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan jatkossa entistä enemmän yhteistyötä. Uskon, että uudessa tilanteessa kuntien ja maakuntien valtti on yhteistyön kehittämisessä aivan uudelle tasolle. Kaikkia tarvitaan, jokaisen sektorin, toimialan ja toimijan osaamista ja tekemistä ja niiden välistä yhteistyötä.

Nyt olisi momentum ottaa kuntalaiset, asukkaat, kansalaiset vakavasti otettavalla tavalla mukaan. Palauttaa ihmisten usko politiikkaan ja yhteisten asioiden hoitoon. Vahvistaa sitä ajatusta, että esimerkiksi kunta ovat kuntalaiset. Se ei ole pelkästään hallintoa, taloutta, palveluja ja rajoja niin, että kuntalaiset olisivat vain palvelujen kohde ja asiakas. Kuntalaiset ovat kunnan ydin, mitä varten kunta on ylipäätään olemassa.

Parhaillaan lakipaketti soteuudistuksesta ja maakuntauudistuksesta on lausuntokierroksella. Myös Kotiseutuliitto valmistelee lausuntoa laajalla koko luottamushenkikökuntaa osallistavalla valmistelulla eli siihen osallistuvat luottamushenkilömme joka maakunnasta.

Identiteettityöllä alueita kehittämään

Kotiseutuliiton vuosikokous laati jo elokuun alussa Kajaanissa julkilausuman, jolla liitto halusi ottaa kantaa. Julkilausuman pääpaino oli siinä, että halusimme ensinnäkin nostaa kotiseututyön ja identiteettityön keskeiseksi osaksi alueellista elinvoimaisuuden kehittämistä. Toiseksi esitimme, että maakuntahallinto ottaa paikalliset ja alueelliset toimijat mukaan tähän kehittämistyöhön.

Laadimme julkilausuman, koska olimme huolissamme, ettei muutosta tehtäisi liikaa soten ehdoilla, vaikka se toki onkin iso toimiala, ja ollaan tekemisissä peruspalveluiden kanssa, jotka täytyy ehdottomasti turvata. Niiden merkitystä ei voi missään nimessä vähätellä. Samalla se on jättänyt varjoon monia muita näkökulmia. Samalla luottamushenkilöillä oli huoli, että se mikä toteutuu ja toimii nyt kotiseututyön ja paikallisen vaikuttamisen näkökulmasta, ettei se unohdu ja jää vauhdin keskellä pois.

Julkilausumassa todetaan, että nykyisessä alueiden kehittämistä koskevassa laissa on maakunnallisten liittojen roolissa korostunut maakunnallinen kaavoitus ja aluekehitys. Alueellisen toiminnan yhdeksi tehtäväksi on laissa kirjattu kulttuurin edistäminen, mutta käytännössä tämä työ on ollut liittojen oman aktiivisuuden varassa. Yhtään aluekehitystehtävien merkitystä puolestaan väheksymättä julkilausumassa todettiin, että maakunnallisten liittojen rooliin on jäänyt huomattava aukko, kun liittojen tehtäväalueita kirjattaessa ei ole kiinnitetty huomiota alueelliseen identiteettityöhön.

Elinvoimaa alueellisista identiteeteistä

Käynnissä oleva maakuntahallinnon uudistus tarjoaakin hyvän mahdollisuuden ottaa alueellisiin identiteetteihin ja kotiseutuun sitoutumiseen liittyvät voimavarat jälleen maakunnallisen kehittämistyön keskiöön. Kun maamme hallitus linjasi huhtikuussa alueellisen tehtävänjaon, maakunnille tuli sen mukaan jälleen vastuuta maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä. Käytännössä tähän vastuualueeseen kuuluvina tehtävinä hallitus on kirjannut kulttuuriympäristön hoidon sekä maakunnallisen identiteetin, elinvoiman ja kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja liikunnan edistämisen.

Kotiseutuliiton vuosikokouksessa pidettiin näitä hallituksen kirjauksia merkittävinä siksi, että niissä tunnistetaan ja tunnustetaan alueellisen perinnetyön, muun paikallisen kulttuurityön ja kansalaistoiminnan merkitys aluekehittämisessä. Julkilausumalla haluttiin vaikuttaa siihen, että tulevat maakuntahallinnot ottavat hallituksen kirjaukset huomioon – nythän työryhmät maakunnissa tekevät parhaillaan suunnittelutyötä - ja varaavat kehittämisresurssia myös kansalaistoiminnan edistämiseen alueellaan. Maakuntahallintojen on käynnistettävä yhdessä alueidensa kuntien ja muiden toimijoiden kanssa pitkäjänteistä kehittämistyötä, jossa paikalliset ja alueelliset toimijat voivat osallistua maakuntiensa elinvoiman vahvistamiseen.

Kotiseutuliitto on mukana

Samallahan tässä haluttiin ilmoittautua mukaan. Kotiseutuliitto jäsenineen haluaa olla keskustelussa, vaikuttamassa ja toteutuksessa mukana. Kotiseutuliitolla, kunnilla ja maakuntien liitoilla onkin pitkä yhteistyö taustalla. Kotiseutuliitto tukee jäsenyhdistyksiään niiden omassa toiminnassa, mutta tukee niitä myös yhteistyössä julkisen sektorin ja alueen muiden toimijoiden kanssa.

Kotiseutuliitto järjestää vuosittain, osassa maakuntia joka toinen vuosi yhdessä maakuntien liittojen kanssa kotiseututoimijoiden kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia asioita koko maakunnan ja ruohonjuuritason toiminnan kannalta. Tämä on ollut arvokasta yhteistyötä sektorit ylittäen ja siinä on mielestäni hyvä potentiaali jatkaa ja kehittää yhteistyötä maakunnissa.

Kotiseutuliitto kehittää ja tukee kotiseututyötä sekä palvelee jäseniään kotiseututyön etujärjestönä. Puhumme kokonaisvaltaisesta kotiseututyöstä. Käsite kuvaa hyvin sitä, että on vaikea rajata eikä ole tarkoituksenmukaistakaan rajata, mikä on kotiseututyötä ja mikä ei ole. Uusi aika tuo aina myös uusia toimintamuotoja ja sisältöjä. Kotiseututyö liittyy kulttuuriperintöön, rakennusperintöön ja kulttuuriympäristöihin. Kotiseututoimijat ottavat kantaa kaavoitukseen ja palveluihin. Kotiseutuyhdistykset voivat toimia asukkaiden äänitorvena. Kotiseututyössä edistetään yhteisöllisyyttä, asuinalueiden viihtyisyyttä ja toimivuutta sekä järjestetään tapahtumia. Monilla on toimintamuotona myös julkaisut, kotiseutulehdet ja -kirjat.

Murros vahvistaa kotiseutuliikettä

Kotiseutuliike ja kotiseututyö tuntuvat aina vahvistuvan ja saavan lisää motivaatiota murroskohdissa ja muutospaineissa. Esimerkiksi kun Suomessa käytiin keskustelua liittymisestä Euroopan Unioniin, kotiseutuliike oli aktiivisesti mukana. Kun kuntia on yhdistetty ja on syntynyt uusia kuntia, liitettyjen kuntien alueella kotiseutuyhdistykset ovat yleensä vilkastuneet. Niiden tehtävä on entisestään kirkastunut vaalia vanhan kunnan historiaa ja tehdä identiteettityötä. Kotiseutuliiton näkökulmasta se näkyy myös jäsenmäärän kasvuna nimenomaan yhdistysjäsenten osalta. Viime vuosina on tullut kymmeniä uusia jäseniä vuosittain mukaan Kotiseutuliiton toimintaan.

Mutta yhdistystoimijat eivät tee työtään yksin tai tyhjiössä. Tarvitaan vastinkumppaneita ja yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Kotiseutuliiton hallituksen jäsen, Espoon kaupungin sivistysjohtaja Sampo Suihko totesi keskustelussa kuntien ja maakuntaliittojen roolista kotiseututyössä, että kaikki mitä kunta tekee, on kotiseututyötä. Sitä tehdään oman kunnan, seudun, luonnon ja rakennetun ympäristön, asukkaiden ja yhteisön hyväksi. Minusta kotiseututyö on hyvä käsite kuvaamaan sitä näkökulmaa, mikä yhdistää kuntia, maakuntaliittoja ja kolmatta sektoria. Maakuntaliitto tekee kotiseututyötä, kunta tekee kotiseututyötä ja yhdistykset, kuntalaiset yhteisöissä tekevät kotiseututyötä.

Tähän muutosaikaan yhdistyy monta trendiä, jotka vaikuttavat myös kotiseututyöhön. Paikallisuuden korostuminen ja uusi arvostaminen on tullut globaalin ajattelun ja valtakunnallisuuden rinnalle. Asukaslähtöisyys ja omaehtoisuus ovat paljon esillä. Lisäksi osa meistä haluaa entistä enemmän tehdä itse toiminnan kohteena olemisen sijaan. Kotiseutuilmiöt kiinnostavat todella paljon. Paikallinen historia, juuret ja oma asuinympäristö kiinnostavat. Sosiaalinen media antaa mahdollisuuksia myös joukkoistamiseen ja tuottaa liikkeitä. Se on väline vuorovaikutukselle, miksei myös tulevaisuudessa kunnan päätöksentekijöiden, viranhaltijoiden ja kuntalaisten välisessä keskustelussa.

Uusi paikallisuus

Paikallisuus trendinä on kiinnostava. Se on toisaalta ihan perinteinen tapa hahmottaa elämänpiiriä ja toimintaa, mutta viime aikoina se tullut suorastaan pinnalle. Puhutaankin jopa uudesta paikallisuudesta. Tämä nimitys on aluetieteen professori Hannu Katajamäeltä. Uusi paikallisuus tarkoittaa, että ikään kuin uudelleen löydetään paikallisuuden merkitys, kotiseutuilmiö ja paikallisuuden voimavarat. Uuden paikallisuuden ajatus on, että ihmisen arki toteutuu myös tämän päivän maailmassa paikallisesti, omassa lähiympäristössä. Toimiva paikallisyhteisö luo sosiaalista pääomaa, ehkäisee syrjäytymistä ja parantaa elämänlaatua. Siihen kuuluu myös paikallisuuden tuotteistaminen ja paikallisuuden voimavaroista ammentaminen, mikä mielestäni kuuluu erottamattomasti siihen elinvoimaisuuteen, jota nyt pyritään vahvistamaan.

Paikallisuuden voimasta ja merkityksestä on runsaasti esimerkkejä niin kulttuurissa, taiteessa kuin elinkeinoissakin. Musiikissa monilla artisteilla ja bändeillä osa brändiä on se, mistä ollaan kotoisin, esimerkkinä vaikkapa Nightwish. Kirjailijoista tulee mieleen Heikki Turunen, joka on yhtä kotiseutunsa kanssa. Taide ja kulttuuri kaiken kaikkiaan on aina ammentanut niin kansainvälisestä kuin paikallisesta. Urheiluseurojen ja joukkueiden fanittamisessa paikkakunnalla ja seudulla on vahva sidos siihen, mitä joukkuetta kannatetaan. Lähiruuan arvostus ja trendi on nostanut myös ruuan markkinoinnissa paikkakunnat esiin. Monilla muillakin aloilla yritykset nostavat taas vahvemmin paikkakunnan, mistä ollaan kotoisin, osaksi brändiä.

Kotiseututoimijoiden ja muiden paikallisten toimijoiden vahvuus on siinä, että ne ovat paikallisuuden, paikallisen tiedon ja historian sekä kulttuurin asiantuntijoita. Mukana kotiseututyön vapaaehtoistoiminnassakin on sekä ammattilaisia että sitoutuneita ja perehtyneitä paikallistiedon harrastaja-asiantuntijoita. Siksi niitä kannattaa kutsua mukaan yhteistyöhön.

Kolmannen sektorin uudistuva rooli

Myös kotiseutuyhdistyksen, kyläyhdistyksen tai kaupunginosayhdistyksen näkökulmasta on tapahtumassa iso muutos toimintaympäristössä ja niiden kumppaneiden, asiantuntijoiden ja viranomaisten rakenteessa, joiden kanssa tulevaisuudessa asioita hoidetaan. Millaisissa yhteyksissä toimitaan jatkossa viranomaisten kanssa? Ketkä ja missä organisaatiossa ovat kolmannen sektorin kumppaneita?

Kolmannelta sektorilta toivotaan entistä enemmän myös roolia palveluiden tuottajana. Sote-puolella kolmas sektori on jo nyt merkittävässä roolissa. Myös kulttuurin alueella monet kotiseutuyhdistykset ovat ottaneet vastuun esimerkiksi ennen kunnan järjestämistä kulttuuritapahtumista.

Kolmas sektori on hyvä kumppani ja monet yhdistykset ovat valmiita ottamaan vastuuta palveluiden suunnittelussa ja tuottamisessa. Tämä edellyttää vielä lisää yhteistyömallien kehittämistä ja onnistuneiden mallien jalkauttamista ja levittämistä laajemmalle. Kotiseutuliitto on käynnistämässä hanketta opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella, jossa kartoitetaan hyviä toimintamalleja yhdistysten, kuntien ja maakuntien yhteistyölle ja kumppanuuksille. Päivitämme niitä ja luomme uusia, jotka soveltuvat uusiin hallinnon ja työnjaon rakenteisiin.

Tunnistamme myös rajat. Toimiakseen hyvin kolmas sektori tarvitsee hyvät kontaktit, hyvän vuorovaikutuksen kuntien ja maakuntien asiantuntijoihin ja viranomaisiin, selkeää koordinaatiota ja resursseja. Lisäksi kun kotiseututyö ja paikallistoiminta saa säilyttää vapaaehtoistoiminnan luonteen niin, ettei kumppanuus ja yhteistyö ole velvoite eikä ylhäältä määrättyä, se on myös tekijöilleen palkitsevaa ja sitä jaksaa tehdä.


>> Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausuma 5.8.2016