Pihkassa Kainuuseen

Tarinakirja Kainuusta

Kirjaesittely 24.8.2017

Seppänen, Veikko, Manninen, Erkki A. S. (toim.): Pihkassa Kainuuseen. Oulun Seudun Kainuulaiset ry. 2016. 409 s.

 

 

 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Takasisäkannessa on Kainuun kuntakartta vuodelta 1947. Etusisäkanteen olisi kyllä mahtunut nykypäivän kartta keskeisine paikannimineen, mutta ei. Mukana oleva kartta kuitenkin kertoo ulkopuoliselle lukijalle missä mennään ja missä mitäkin tapahtuu. Kunhan muistaa heti, että nykyinen Vaala on kartassa nimellä Säräisniemi. Ja että Kajaanin Maalaiskunta ja Vuolijoki on liitetty Kajaanin kaupunkiin, edellinen jo vuonna 1977 ja jälkimmäinen vuonna 2007.

Kainuun tarinoita sisältävä teos on nimittäin rakennettu tuon mainitun kuntakartan mukaan niin, että kustakin kunnasta on saatu mukaan tekstejä, joita toimittajille ja toimituskunnalle ovat laatineet kaikkiaan 69 eri kirjoittajaa. Kirjoittajat saatiin teoksen alkuvaiheessa viitisen vuotta sitten kustantajana toimivan Oulun seudun kainuulaisten joukosta, mutta kun tekstit jäivät maantieteellisesti hieman epätasapainoisiksi, rekrytoitiin kirjoittajia myös suoraan Kainuun eri kulmilta, ja näin saatiinkin riittävä määrä tekstejä toimittajien käyttöön.

Mutta ensiksi tarjotaan lukijalle luonnollisesti katsaus kustantajayhdistyksen 45-vuotiseen toimintaan, Oulun Seudun Kainuulaiset nimittäin täytti vuonna 2016 tuon vuosimäärän ja sai siis itselleen laadituksi juhlakirjan. On kuitenkin harmi, ettei teosta pystytty tai ymmärretty tarjota viime vuotisten Kajaanin kotiseutupäivien osallistujille, se olisi kyllä ollut olemassa, kirjahan julkistettiin jo huhtikuussa 2016. Se olisi ollut oiva lukupaketti meille, jotka tiedämme Kainuusta vain sen, minkä ulkopuolinen tietää, lähilukeminen olisi lisännyt ja syventänyt tietojamme Kainuusta.

Teos on rakennettu kuntakohtaisilla, yhteensä 109 kertomuksella Kainuusta ja elämästä siellä. Ajallisesti tekstit sijoittuvat pääsääntöisesti aikaan ennen sotia ja joissain tapauksissa 1950-luvulle. Näin se on luonteeltaan ”vanhojen muistelemista”, tarkoitettu muistelijaikäisille ja myös uudemmille sukupolville. Kutakin kuntakohtaisten muistelusten ja kertomusten kirjoa edeltää kuitenkin virallisempi artikkeli, joka kertaa kunkin kunnan historiaa ja elinkaarta aikojen alusta nykypäiviin. Samoin johdantoartikkelina on maakuntajohtajan katsaus Kainuuseen kokonaisuutena. Nämä virkamiesartikkelit johdattelevat lukijan alueensa historiaan ja näin tarjoavat lähtökohdat vapaammalle kerronnalle.

Nämä vapaamman kerronnan tekstit ovat joko suoraan kertojan kynästä tai haastatteluaineistoja, molemmat toimittajien stilisoimia ja eräässä mielessä yhteiseen kieliasuun toimittamia. Varsinaisia murretekstejä ei joukossa ole, runoutta kuitenkin tarpeen mukaan. Tekstit kertovat satunnaisista merkittävistä tapahtumista, jotka ovat jääneet ihmisten mieleen ja paikalliseen historiamuistiin, historiallisista tapahtumista ja henkilöistä Ilmari Kiannosta sammakkoprofessoriin, joka osasi ennustaa luonnonilmiöistä tulevan sään. Merkittävä osa kertomuksista on omakohtaista muistelua omasta elämästä historiallisten tapahtumien pyörteessä tai vain itselle merkittävien tapahtumien muistelua. Sota-aika nousee esiin monenlaisena muistoaineistona, omakohtaisina tapahtumakertomuksina tai laajempina sotahistoriallisina katsauksina – tällöin luonnollisesti Suomussalmen sotatapahtumat nousevat etusijalle. Osa artikkeleista on oivallista etnografista kuvausta, erityisesti kainuulaisuuteen olennaisesti mielletyt tervanpolttokuvaukset ovat tarkkuudessaan merkittäviä.

Kun kyse on tämän tyyppisestä koontiteoksesta, ei tekstien keskinäistä logiikkaa ole löydettävissä. Ainut logiikka on kuntakohtaisuus, mikä taas tuottaa periaatteessa saman sisältöisiä kerrontakokonaisuuksia ja historiallisten vaiheiden kuvauksia. Kun tällaista teosta ei kukaan – kriitikkoa lukuun ottamatta – yhdeltä istumalta ahmaise, eivät toistot juurikaan häiritse. Kokonaisuudessaan tekstimassa tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen kainuulaiseen elämään noin sadan vuoden historialliselta aikajaksolta tavallisen ihmisen silmin nähtynä ja omakohtaisin kokemuksin kerrottuna.

Olisin kaivannut kuntakohtaiset kartat kunkin ”kuntaluvun” alkuun. Niistä olisi ehkä selvinnyt ainakin osa kertomusta tapahtumapaikoista karttaniminä. Teokseen olisin myös lisännyt nykyistä enemmin valokuvamateriaalia, vaikkapa Kainuun maakuntamuseon kuva-arkistosta haettua kuvituskuvastoa. Essi Salorannan/Kronolian taitto on yllätyksetön, ehkä jopa yksitotinen nimenomaan kuva-aineiston vähäisyyden takia; parhaimmillaan kirjassa on reilut kymmenen peräkkäistä aukeamaa ilman kuvia, mikä luonnollisesti vaikuttaa ulkoasun ”totisuuteen”. Tämä ei tietenkään ole taittajan vika vaan toimituksen päättämä kuvituslinja.

Oulun kainuulaiset ovat olleet ja ovat edelleenkin pihkassa Kainuuseensa kuten kaikki muutkin kainuulaiset. Se selvisi myös ulkopuolisille vierailijoille Kajaanin kotiseutupäivillä viime vuonna. Tämä kirja sitoo kokemukset yhteen ja tarjoaa aimo annoksen paitsi historiaa, elämyksiä myös kotiseuturakkautta.

Lassi Saressalo