Lausunto ehdotuksesta museopoliittiseksi ohjelmaksi

5.6.2017

Suomen Kotiseutuliiton lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotuksesta museopoliittiseksi ohjelmaksi.

Suomen Kotiseutuliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa. Liitto katsoo, että ohjelma vastaa hyvin yhteiskunnan viimeaikaisen muutoksen esiin nostamiin kysymyksiin perinteen tallentamiseen, tutkimiseen ja esittämiseen liittyvissä asioissa. Ohjelmassa esitetyt arvot tukevat aktiivista kansalaisuus-näkökulmaa ja kansalaisen osallisuutta yhteisönsä perinteen vaalimisessa, jotka molemmat ovat keskeisiä Suomen Kotiseutuliiton edistämiä arvoja.

Suomen Kotiseutuliitto on vuonna 1949 perustettu valtakunnallinen kotiseutu- ja kulttuurityön keskusjärjestö, jolla on yli 850 yhteisöjäsentä ja yli 230 henkilöjäsentä. Liitto on paikallisuuden puolestapuhuja, joka kehittää kotiseututyötä ja vaalii kulttuuriperintöä. Kotiseutuliitto on myös maamme suurin kulttuurialan kansalaisjärjestö, joka edistää monimuotoista suomalaista kulttuuria ja paikalliskulttuurien arvostusta, kehittää ja tukee kotiseututyötä sekä palvelee jäseniään kotiseututyön etujärjestönä. 

Kotiseutuliitto esittää seuraavaksi muutamia ajatuksia ohjelman eri osioiden pohjalta:

Yhteiskunnallinen muutos vaikuttaa ja tulee jatkossakin vaikuttamaan merkittävästi museo- ja perinnetyön rahoitukseen maassamme. Julkisen rahoituksen legitimoinnissa keskeisten heijastusvaikutusten ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden esiin tuominen voisivatkin näkyä nyt esitettyä selkeämmin toimintaympäristö- ja taustatekijöiden lisäksi myös tavoitteenasettelussa ja toimenpide-ehdotuksissa esim. pääluvuissa ”Tavoitteena kohtaamiset ja kumppanuudet” sekä ”Uudistuva, vahva ja vaikuttava museokenttä”. Haasteena on, miten maamme museokenttä tuo jatkossa entistäkin kirkkaammin esille museo- ja perinnetyön vaikuttavuuden yhteiskunnassa?

Suomen Kotiseutuliitto pitää erittäin tärkeinä ohjelman linjauksia siitä, miten ammatillisen museokentän ja vapaan kansalaistoiminnan raja-aitoja pyritään jatkossa madaltamaan.

”Tavoitteena kohtaamiset ja kumppanuudet” pääluku esittelee tapoja, joilla museotoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta voidaan kohottaa kehittämällä kansalaisten osallisuutta perinteeseensä. Pääluvusta ”Osaava ja oppiva museoala” käy ilmi museokentän tavoite profiloitua entistä monipuolisemmin oman alueensa palvelevaksi kulttuurikeskukseksi. Tämä tervetullut linjaus edellyttää museoilta entistä aktiivisempaa verkostoitumista mm. alueidensa perinnejärjestöjen kanssa.

Ohjelmassa esitelty museotyön muutos laajentaa tulevaisuudessa myös museotyön kvalifikaatiovaatimuksia. Museoalan eduksi on, jos museoihin saadaan työntekijöitä, joilla on laaja ja monipuolinen opiskelu- ja työtausta esim. tapahtumatuotannon, pedagogiikan tai viestinnän alalta. Rekrytoinnin lisäksi museot voivat profiloitua järjestö- ja toimijayhteistyöllä, jolloin paikallinen perinnetieto saadaan ammatillisen museotyön tueksi. Jälkimmäiseen viitataan myös ”Museoiden kokoelmat esille ja käyttöön” pääluvussa. Paikallisyhteisöjen ”maallikko-asiantuntemuksen” nykyistä aktiivisempi hyödyntäminen aktivoi yhteisöjä ja tuo myös museoiden työhön lisäarvoa. Ammatillisille museoille luontevin tapa avautua alueen asukkaisiin päin on epäilemättä yhteistyö paikallismuseoiden kanssa. Kotiseutuliitto pitää tärkeänä, että museopoliittisessa ohjelmassa on otettu kotiseutu- ja paikallismuseoiden rooli ja merkitys huomioon museokenttää vahvistavana toimintana ja voimavarana myös ammatillisille museoille.

”Digitaalisuus mahdollisuuksien avaajana” pääluvussa esitelty avoimen datan idea on myös arvokas ammatillisen museokentän ja kansalaisyhteiskunnan väliselle suhteelle.  Perinnetiedon avaaminen kansalaisille tulee johtamaan uusiin kansalaislähtöisiin sovelluksiin, jotka jatkossa tukevat myös ammatillista museokenttää. Digitalisaatio houkuttaa myös museon asiantuntemuksen ulos museorakennuksesta. Esim. lisättyä todellisuutta voi jatkossa hyvin käyttää paikkojen historian esittelyssä. Tässä museon paikallis-asiantuntemus pääsee oikeuksiinsa ja voi tukea esim. kunnan matkailuorganisaatioiden ponnisteluja.

Kotiseutuliitto on huolissaan vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjen museoiden mahdollisuuksista siirtää kokoelmia digitaaliseen muotoon. Kotiseutu- ja paikallismuseot tarvitsevat ehdottomasti digitaalisen kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöönsä, muuten niiden kokoelmia ei saada laajasti verkkoon yleisön nähtäväksi. Museoliitto on toteuttanut tällaisen ohjelman, mutta se on liian kallis ratkaisu harrastajien ylläpitämille museoille. Kotiseutu- ja paikallismuseot tarvitsevat tähän tukea. Toivottavasti se voi tapahtua nykyisten maakuntamuseoiden, tulevien alueellisten vastuumuseoiden kautta.

Digitalisaatio lisää painetta myös uusien osaamisalueiden tuontiin museolle. Museoihin on jatkossa rekrytoitava sisällöntuotanto-osaamista ja on luotava verkostoja museon sisältö-osaajien ja ulkopuolisten tuotanto-osaajien kesken. Tällä osaamisalueella kuten myös muissa museoalan erityisammateissa liitto kannattaa kansallista verkostoitumista. Esim. vaativaan konservointi-ammattitaitoon ei kaikilla museoilla ole resursseja, mutta museoiden verkostoituminen konservointipalveluissa voi keventää esineiden kunnossapitopainetta. Liitto kannustaakin selvittämään voisiko kansallisten museoiden tai valtakunnalliset vastuumuseoiden rinnalle ja sisään luoda myös museotyön valtakunnallisen tukiorganisaation? Tämä palvelisi alueellisia ja paikallisia museoita esim. haastavissa konservointihankkeissa ja harvinaisemmissa museoalan erityiskysymyksissä.

Identiteettityö on jatkossa keskeinen osa kuntatyötä. Museot tarjoavat aineksia tähän työhön, oli kohteena sitten taustaltaan paikallinen väestö tai muualta saapuneet, kotoutumaan pyrkivät uudet kuntalaiset. ”Uudistuva, vaikuttava ja vahva museokenttä” pääluku korostaa museoiden merkitystä paikallisena ja alueellisena perinnealan asiantuntijana. Samassa pääluvussa korostetaan paikallismuseoiden ja järjestökentän merkitystä museoiden kumppaneina perinnetyössä. Suomen Kotiseutuliitto vahvistaa, että paikallismuseot ovat paikallisesti tärkeitä perinteen tallentajia ja identiteettitekijöitä. Yhteiskunnassamme tarvitaankin eri tasojen yhteisiä hankkeita turvaamaan nämä paikalliset perinnekeskukset, joiden toimintakyky on vaarantumassa kuntien kulttuurirahoitusta leikattaessa.

Kotiseutuliitto esittää, että vastuumuseoiden taloudellisen tulosvastuullisuuden ei pitäisi heijastua paikallismuseotoimintaan esim. asiantuntijapalvelujen maksullisuutena tai muina taloudellisina rasitteina.

Lisäksi Kotiseutuliitto kiinnittää huomiota siihen, ettei alueellisille vastuumuseoille ole määritelty tehtäviä. Parhaillaan on käynnissä myös maakuntauudistus, ja siihen liittyvissä selvityksissä on havaittu, että nykytilanteessa maakunnissa eri organisaatioissa kulttuuriympäristö- ja rakennusperintötyö on hyvin eri tavoin resursoitu. Kotiseutuliiton havainto on, että nykytilanteessa maakuntamuseot ovat kansalaisten ja kolmannen sektorin tärkeimpiä kumppaneita ja neuvonantajia näissä kysymyksissä. Kotiseutuliitto pitää tärkeänä, että vastuumuseoiden tehtäviä ja resursseja määriteltäessä otetaan maakuntien kokonaisuus huomioon ja huolehditaan siitä, että myös kulttuuriympäristötyöhön ja rakennusperinnön suojeluun ja neuvontaan tulee riittävät resurssit joka maakuntaan.